Edelleen Martta Wendelinin kortti vasemmalla, toisella puolella Rudolf Koivun (1890-1946) joulukortti.
Selaan turkkilaista edellä mainittua runokirjaa. Aika rankkaa sen sisältö on, vaikka mielenkiintoista. Mies nimeltä Orhan Veli (1914-1950) kuoli aika nuorena. Kerrotaan, että hän putosi tietyömaa-monttuun humalapäissään ja kuoli. Runoilijapiireissä kuitenkin kerrotaan hänen menehtyneen kovasti jahtaamansa naisen luona suihkussa liukastuttuaan saippuaan. Veli oli mukana kolmen runoilijan koplassa kuin ikään musketöörit, jotka pyrkivät vapauteen ja hajoittamaan vallitsevia järjestelmiä. Hän muistuttaa meitä ilmaisista asioista.
Ilmaiseksi
Me elämme ilmaiseksi.
Ilma on ilmaista, pilvet ovat ilmaisia,
mäet ja laaksot ovat ilmaisia.
Sade ja muta ovat ilmaisia.
Autojen ulkokuoret,
elokuvateatterien lämpiöt,
näyteikkunat ovat ilmaisia.
Se ei päde leipään ja juustoon -
mutta suolavesi on ilmaista.
Vapaus tulee maksamaan sinulle henkesi,
mutta orjuus on ilmaista - jossain -
kelle tahansa joka sitä haluaa.
Me elämme ilmaiseksi.
Velin elämä taisi olla aika vauhdikasta. Runo on ajankohtainen myös tänä päivänä.
VastaaPoistaTänä aikana, kun kaikki maksaa maltaita olisi hyvä muistaa, minkä saamme ilmaiseksi. Siinä mielessä oivallinen runo.
VastaaPoistaNiinpä, milloinkahan raittiista ilmasta aletaan ottaa maksu. Sillä estettäisiin joistakin maista tulijoita Suomeen tai saatais turisteilta lisämaksua. Olenpas nyt ironinen, huh.
Poista