Toisenlainen tarha

Suunnittelin päivätorkkuja, kun mieleeni tuli rakkaat ruusuni ja tuo tarha-käsite.

Tarhaan kerätään jotakin, jotakin arvokasta. Tarhaa voisi miettiä symbolisesti hengenkin tasolla.

Sain tuolla eräässä foorumissa kauniin viestin, kun kerroin ruusutarhan suunnitelmista ja sen ruusuisen helpottavista ajatuksista. Kirjoittaja kiitteli ja totesi, että on varmaan ihana löytää positiivisia päämääriä, kun joillakin on mielessä vain kosto tai katkeruus.

Millainen on mielen tarha?  Mitä sinne syntyy? Mitä aletaan kokoamaan, mitä siellä kasvattamaan?

Jos minun mielentarhani tällä hetkellä täyttyykin ruusunpunaisista ajatuksista, ei se aina ole ollut yhtä kaunista. Kyllä siellä on ollut pelon tarhoja, vihan tarhoja, surun tarhoja ja itsesäälinkin tarhoja. Huomaamatta niitä alkaa hoitamaan, keräämään, kasvattamaan ja rajaamaan. Sinne on toisenlaisen asian hyvin vaikea tulla.  Ihme on, että ylipäätänsä niitä itse on pystynyt purkamaan tai  hajottamaan. Ja ne pitää hajottaa maan tasalle, ennen kuin voi alkaa rakentelemaan jotakin uutta. Usein siihen tuleekin sivusta yllättävä apu, jonka avulla huomaa missä mennään.

Vaikka tämä on vain symboliikkaa, sillä voi todentaa joitakin mielensä sopukoita.

Sanaleikeistä tulee mieleen että tarha voi olla myös hyvin lähellä harhaa. Rakennamme sekä fyysisesti että henkisesti tarhoista myös harhoja. Mistä sen tietää, missä se raja menee! Harhan pelolle ei vain saa antaa valtaa. Ja vaikka kaikki olisi vain puhdasta illuusiota, joskus on hyvä siellä harhailla. Kyllä se elämä opettaa, kun sieltä putoaa.

Nyt on se fyysisesti tehty tarha hyvästi levossa ja suojassa lumen alla. Siellä on jo paljon istutettu kukkia, ruusujakin, sammaleilla peiteltynä. Lämpimällä ruusumielellä tarhaani siunaan.

 Intohimo....Passion... roses  Kuinka lohduttava melodia!!