lauantai 19. helmikuuta 2011

Rakas Venus ja 5-lehtinen ruusukuvio!

Jotenkin tuli ahdistava olo eilen illalla, kun tutkin noita salaseuroja. En tiedä miksi. Ehkä siksi, kun niistä ei paljoakaan ymmärrä. Tiedotkin niistä ovat aika hajanaisia ja tulkinnallisia. Mutta uskon, että nekin omalla tahollaan ovat olleet rakentamassa tätä maailmaa, vastakohtana materiaalis-matemaattiselle maailmankatsomukselle.

Nyt kun Aurinko paistaa täydeltä terältää ja muistuttaa keväästä, niin otetaan esille jotakin aitoa ja kaunista. Tein tuossa pienen tutkimuksen villiruusuista. Niiden terälehtien lukumäärä on melkein poikkeuksetta 5! 


Tämän ruusun olen kuvannut Aragonan maakunnassa Espanjassa lähellä Ariesin 13-hengen kaupunkia Santiago-polun varrella. Olkoon tämä minun oma tunnuskukkani.

Ja rakas Venus-planeettamme tuossa kosmisen maiseman naapurina, joka ilta-ja aamutähtenä loistaa metsämaisemien latvuksien yläpuolella, on myös ruusun muotoinen kiertoradaltaan.Tällainen rata mitataan sen kulkiessa tuolla kosmoksessa. Tämä on täysin tieteellisesti laskettu ilmiö. Miten kaunis!!!


Valitettavasti kuva jonka löysin, on aika tumma, mutta kun tarkkaan katsoo, löytää nuo radat. 

4 kommenttia:

  1. Leila, kulta.
    Unohda salaseurat.
    Tuo gregoriaaninen versio oli paras, siis laulu ja tunnelma.Animaatio oli seksistinen...
    Taas tuli kauttasi opittua uutta tänään.Kiitos.

    VastaaPoista
  2. No, eihän salaseuroissakaan mitään pahaa ole, kun katselee niitä etäisyydeltä, kriittisesti ja etsien sen mikä itselle sopii. Paljon hyvää ja kaunista tietoa heillä on, mitä lukenut olen.

    Olen aina tykännyt gregoriaanisesta musiikista, vaikkakin tuossa on nuorten jälki mukana. Mielenkiintoista, miten eri sukupolvet tekevät musiikkia ja mikä heillä nousee pinnalle.

    VastaaPoista
  3. Sana salaseura on vähän hölmö, suljettu piiri.
    Teosoofeista pidän.Annie Besantin Aikain viisaus on upea kirja.

    Gregoriaaninen musiikki, ah!

    VastaaPoista
  4. Minä olen lukenut Alice Baileyn kirjoja sekä suuri ihastukseni on Gurdjieff, mutta he taisivat sitten lähteä kulkemaan vähän omia teitään.
    Mutta olen lukenut Annie Besantiakin.

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!