Hanami - Kukkien katselujuhlat

 Helenalta hempeä ruusu

 Nämä Helenan ottamat ruusukuvat on muuten otettu Tampereen Hatanpään kartanossa, jossa kerran olen käynytkin ymmärtämättä ruusujen päälle vielä mitään!

 ------

Siis siksikö minua niin nukuttaa!? Olen katsellut ruusuja kuukauden verran ja on tunne, että tahtoisin vajota Ruususen uneen. On kylläkin vuoden väsyttävin kuukausi; kaamos takana, pakkasta niin, ettei ulos tarkene, työ ja arki painaa. Ja ruusuja hengittelen mieleni täyteen.

Mikä ruusussa on niin väsyttävän raukeaa?

Tutkin sitä vähän. Siis enemmän olen ruusua katsellut kuin haistellut. Ruusuvesi mitä kasvoilleni laitan, on niin laimeaa, että nuhan jälkeen tuskin sitä tunnen. Vai tunnenko? Onko niin, että jo sen tuoksun (mitä ei haista) hengittäminen auttaa. Tai siis raukaisee.

Minun kirjani kertovat vain ruusun tuoksusta. Eikö ole olemassa vielä ’katselemisterapiaa’?!

Eikö näkeminen ole yksi suuria (kirjoitin ensin ruusia, heh, tuo sanaleikki) taitojamme, suuria aistejamme? Eikö siitä ole tehty mitään testejä, mitä jonkin katseleminen synnyttää? On muuten tehty! Aivokäyriä on mitattu, koska jonkin näkemisestä tulee tietynlaisia mielikuvia ja tunteet heräävät. Mutta miksi ruusujen katseleminen raukaisee? Nyt otan googlen apuun.

Ainakin Japanissa on Hanami, kirsikkapuiden katselemisen juhla! Mutta ne eivät ole ruusuja. Eikö Suomeen voitaisi järjestää Ruusu-Hanamia! Minäkö? Herttileijaa! Koskaan ei tiedä!

Kaikkein eniten ruusuja katsellaan ehkä vaasissa. Ei monikaan kulje ruusutarhoissa ainakaan katseleminen tarkoituksena, ehkä vilkiaisee niitä sattumalta puistoissa ja puutarhoissakin kuljeskellessaan.Kuten minä pöhlö.

Kauppapuutarha Ry:n linkillä sanotaan näin: ”Ruusua on kautta aikain käytetty monenlaisiin tarkoituksiin. Sen katseleminen on palvellut ihmisten kaipuuta kaikenlaiseen kauneuteen; ruusua on jopa pidetty täydellisen kauneuden vertauskuvana. Niinpä roomalaiset omistivat sen kauneuden ja rakkauden jumalalle, Venukselle. Vastaavasti kreikkalaiset omistivat ruusun samoista asioista vastanneelle Afroditelle.

Suomalaiset kuluttajat ostavat vuosittain lähes 70 miljoonaa leikkoruusua (2007). Näistä noin 50 miljoonaa viljellään Suomessa, ja täydennyksenä ruusuja tuodaan silloin, kun oman maan kasvihuoneiden tarjonta ei riitä. Näin tapahtuu esimerkiksi toukokuun suurien juhlien, kuten äitienpäivän ja koulunpäättäjäisten aikaan.”

Sehän tekisi 14 ruusua per suomalainen vuodessa! Olenko saanut 14 ruusua vuodessa? Jäin miettimään… Olenko antanut lahjaksi 14 ruusua? Luulen, että olen. Keskivertosuomalainen!

Ja sitten päädyin erään Tian blogisivuille katselemaan ruusuja!!! Taivahan vallat, ihania! Arvatkaa jaksoinko enää katsella Housea!

Ja tämä laulu sopinee tuutulauluksi…tai toisekseen...katselepas itse, jos tänne satut!

Enaya Roses, tuttu sävel, mutta ruusuista voi ottaa myös hyvin eroottisia kuvakulmia!