lauantai 26. helmikuuta 2011

Mielen puutarhaa...



Ajattelen näin, että esimerkiksi ne arvot, mitä äidillä ja isällä on, siementävät omansa minun omaan mieleni puutarhaan. Siitä syntyy osin mieleni maisema.

Ajattelen, että mieli on aivan jotakin toista kuin muu perimä esim. geenit tai temperamentti. Mieli on pitkälti ympäristön tuotetta ja minä itse voin omalta osaltani valita mitä siellä mieleni tarhassa viljelen. Sinne tuuli tuo lisää ympäristöstä omia lajejaan, mutta minä voin ne nyhtää pois. Ja minä voin hakea muualta sinne mieleisiäni tuotteita.

Minä itse voin aika pitkälle valita millainen mieleni puutarha on. Mutta minun pitää se ensin tiedostaa.

Olen joskus kuullut sanottavan, että mieli on jonkinlainen silta tai käsi sielun ja persoonan välimaastossa. Kysytään, mitä ’mieltä’ sinä olet? Minä olen sitä mieltä että… Mistä minä silloin siihen vastauksen otan? Sielustako se löytyy vai persoonastani? Uskoisin, että juuri siitä ympäristöstä mikä minuun on vaikuttanut.

Jos äitini mielen perintöä onkin puutarha ja kukat, niin isän mielen perintöä on musiikki. Ne kaksi asiaa tulevat hyvin syvältä lapsuudestani, ja juuri sellaisia asioita ei noin vain perata pois eikä ole syytäkään, jos ne ovat positiivisia ja edistävät kasvuani. Mietinkin mitä olisin ilman niitä. Kuitenkaan minusta ei ole tullut puutarhuria sanan varsinaisessa mielessä. Eikä minkäänlaista muusikkoa. Ehkä musiikillisesti olen eniten tanssija.

Silti musiikki on aina kuulunut elämääni sen nautinnollisena ja hoitavana elementtinä. Ja se on jo paljon. Isäni opetti minua kerran pitämään jousta ja viulua käsissäni. Kun kahdessa tunnissa se ei onnistunut, isä antoi periksi eikä sen koommin sitä enää ottanut minulle esiin.

Isä ei kuitenkaan antanut periksi. Hän opetti minua ymmärtämään musiikkia. Hän istutti minut pienestä tytöstä tuoliin ja sanoi, että kuuntelepa. Hän soitteli pitkiä pätkiä milloin kansanmusiikkia, milloin mustalaissävelmiä, milloin klassista musiikkia, jota sitäkin hän harjoitteli ilta kaudet. Hän soitteli erilaisia sovituksia ja erilaisilla viuluilla minulle ja pyysi kuuntelemaan soinnin eroa. Hän istutti minut kanssaan radion ääreen kuuntelemaan klassista ja kertoili mitä siinä halutaan kertoa. SE ON ISO LAHJA MINUN MIELEN PERINTÖÄNI!

Maailmassa on paljon musiikin tekijöitä. Musiikin kuulijoita tarvitaan paljon enemmän. Kuuntelemista olen opettanut lapsillekin. Sillä musiikki on mielen lääke, ilo ja tuki.

Siksi nytkin, kun mieheni jälleen kerran joutui sairaalaan, kaupassa käydessäni seisoin musiikkiosaston hyllyjen edessä valitsemassa itselleni 'lääkettä'. Ostin meditaatiomusiikkia Bachin, Mozartin ja Beethovenin sävellyksistä. Ja se soi kauniisti eilen illalla yksinäiseen tupaani.

Mozartin Divertimento (= italian kielessä huvi, hilpeys, musiikin kielessä 'esilletulo keveästi' eli tämä on usein esiintyjien alkusoitto)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti