maanantai 7. helmikuuta 2011

Mielikuvia Ruususta ja Venus-merkeistä

Kysyin tänään oppilailtani, mistä saadaan tietoa.
-        Minäpäs tiedän, viisauden lähteestä.
-        Mikä se on?
Pieni tyttö viittasi: - Se on mielikuvitusmaailma.

Henkäisin. Kuinka totta he puhuivat! Me saamme tietoa tuutin täydeltä puhutusta kielestä ja kirjoitetusta tekstistä. Mutta vain ’viisauden lähteestä’ me saamme OMAA TIETOA. Mielikuvia. Tai yhdistettyä tietoa mielikuvien kanssa, sillä kyllähän siellä pohjalla on jotakin tietoa, ainakin sanat.

Minun teki mieli heti käydä Viisauden lähteellä ja tutkia tuota Ruusun salaisuutta vähän enemmän. 

 Helenan keltainen ruusu

Minusta ruusut ovat niin yleviä kukkia, että ehkä sen vuoksi olen vähän varovasti kävellyt ohi, kuin välittämättä. Ne nousevat muiden kukkien yläpuolelle. Ne ovat ylpeitä ja kerskuvat kauneudellaan. Ne ylvästelevät, pöyhistävät rintaansa ja keikuttelevat päätään.

Näin löydän itsestäni tyhmää nöyristelyä. Alennan itseni. Aika tuttua? Luon tuollaisia mielikuvia joskus ihmisistäkin. Enkä huomaa, että ne ovat vain minun mielikuviani, eivät totta. Tämä huomioni tuli Viisauden lähteestä ja Ruusuilta, kiitos.

Mutta sittenkin ruusut ovat mielestäni liehittelijöitä, viettelijöitä, odottavat imartelua ja huomiota, koska uskovat, että ne ovat maailman kauneimpia. Ehkä ovatkin. Ne eivät suinkaan ole vaatimattomia, eivät suloisia tai herttaisen kiltin näköisiä. Ne ovat vaarallisia piikkeineen. Miksi pitää olla piikit? Ylpeyden takana on usein pelko. Ruusut ovatkin pohjimmiltaan arkoja, ujoja ja pelokkaita.

Kun nyt olen tuota todennut tässä pikkuhiljaa, niin siitähän se rakkaus ruusuihin on syntynyt. Nehän ovat ihan inhimillisiä.

Tekee pikkuisen mieli myös tehdä mielikuvia astrologisittain Venus-merkistä. Jokaisellahan on horoskooppimerkkinä se, mikä tähtikuvio osuu Auringon taakse syntymähetkellä ja josta Aurinko ammentaa omanlaisensa energiaa syntyjään saakka. Siksi sitä sanotaan myös Aurinkomerkiksi. Auringon lähellä pyörii myös Venus, usein samassa merkissä Auringon kanssa. Tai sitten se on viereisissä merkeissä. Esimerkiksi minä olen sekä Aurinko-Rapu että Venus-Rapu.

Jos ruusu on Venukselle kuuluvaa sisältöä, kuten sen miellän, niin on hauska tehdä mielikuvia myös Venus-merkistä ruusu kumppanina. Kun ajattelen joitakin Venus-Neitsyt-ystäviäni, niin heissä on jotakin samaa arkuutta kuin ruusuissa. Vaikka he näyttävät vaatimattomilta, he ovat usein keimailijoita ja nauttivat imartelusta. Komea, kaunis ja tyylikäs pitää olla. He viehättävät, heitä lähestyy ja luulee, että jotakin saa. Mutta sitten tuleekin näpsäys, piikki. Usein heistä erehdytään, ei tiedetä tätä näpsäystä ’minuun ei kosketa’. Tämän totesin äitinikin päiväkirjoista.

Venus-Kauriitkin ovat ruusun lailla jollakin tavalla arkoja. He eivät keimaile tai sirkuta, vaan kätkevät arkuutensa ylvääseen, usein johtaja-olemukseensa, järkevinä järjestelijöinä,  esittävät itsevarmaa. Kuten oikein upeat jalostetut ruusut suorassa rivissään. Piikki löytyy terävästä järjen käytöstä. Joskus se tyrmää toisen lämpimän tunteen.

Venus-Häristä en löydä kumpaakaan. Jos heillä on Venus omassa merkissään, he varmaankin ovat puhtaimmillaan vain olemassa kuten villiruusut. Heidän ei tarvitse esittää mitään. Villiruusut yleensä ovatkin niitä kaikkein piikkisimpiä, pieniä, mutta tiheässä ja ehkä tietävät sen. Niiden ei tarvitse koreilla tai pelätä, hymyilevät vain vaatimattomasti, hyrähtävät.

Ilma-Venukset (Kaksonen, Vaaka, Vesimies) kuten eräät ruusut, pyrkivät laajalle, korkealle,  levittävät parantavaa tuoksuaan, myötäilevät tuulen liikettä, myhäilevät. Heistä ei tiedä. Katselevat vain suurilla silmillään, paitsi Kaksoset sanoillaan, ja odottavat tulijaa. Kädet melkein levällään, vastaanottavasti. Kauneutta he levittävät yltympäriinsä ja tohtivat tulla piikkipukujensa suojassa.

Tuli-Venukset, (Oinas, Leijona, Jousimies)kuten ruusut, jotka hehkuvat kuumasti, pyrkivät näkyviin syvän punaisine ryppäineen, työntyvät esille, odottavat aploodeja, suudelmia, huomiota. He katsovat suoraan silmiin ja lähettävät lentosuukkoja. Niitä onkin mukava ottaa vastaan, keskustella ilmeillä. Ei kannata heti mennä liian lähelle.

Vesi-Venukset (Rapu, Skorpioni, Kalat) haaveilevat, vähän kuin kainot vaaleanpunaiset ruusut tai ne pikkuiset matalat kuivalla maalla vähän henkeä haukkoen veden puutteesta. Hellyttävät, kuin hoitoa anoen, herättelevät myötätuntoa. Ja oikuttelevat kun sitä sitten saavat. Hekin haluavat tiettyä etäisyyttä, joten ei kannata heti omia niitä vaan antaa rauhassa kasvaa paikallansa.



2 kommenttia:

  1. Mukavaa kun löysit ruusukuvani. Ruusut olivat isäni lempikukkia ja niiden kuvia piti olla verhoissakin ;-) häneltä olen varmaan rakkauteni ruusuihin perinyt. Nyt vain odotan kesää ja ruusujen avautumista. Kurret viihdyttävät talvella ja muutkin pikkukaverit.

    VastaaPoista
  2. Minua on taas mieheni yrittänyt saada huomaamaan ruusut, mutta enhän minä. Jotenkin on tuntunut että ne ovat liian hienoja minulle. Olen tykännyt akilleijoista, ritarinkukista, iriksistä ja unikoista, mutta nyt olen 'havahtunut' aivan uudenlaiseen maailmaan. Suunnittelen itselleni jonkinlaista ruusutarhaa...pikkuhiljaa.

    VastaaPoista