En muista, onko kirjoitettu miehisistä arkkityypeistä. Tekee mieleni vähän sävellellä tuolle Harpocratekselle arkkityypin luonnetta.
Kreikassa pitkään elänyt ystäväni yritti muistella tuota miehistä jumalaa ja totesi, että eipä ole kovin kuuluisa kansallekaan tämä jumala, vaikka onkin nähnyt hänestä tehtyjä patsaita.
Ystäväni löysi heti asiayhteyttä käännellen noita kreikankielen sanoja suomeksi.
Cratos = Kratos =antiikissa valta = nykykielessä valtio.
H arpa = H on artikkeli, arpa = harppu
eli kaikki yhdessä harpun valta!
Ei siis ihme näiden bändien, seurojen ja joukkojen aikana jos tällainen jumala olisikin unohtunut.
Mutta muinoin, kun trubaduurit kiertelivät maita mantuja ja kuuntelivat hovin ja seurapiirien sekä ihmisten juttuja, varmaan muistettiin Harpocrateskin. Trubaduurit pääsivät helposti hengestään, jos eivät osanneet olla hiljaa tai olivat liian liukaskielisiä. Heidän oli parasta olla vaitonaisia tai sitten uskollisia vain sille, kenelle salaisuudet olivat tarkoitettuja ja olivat hyödyksi. Hekin tarvitsivat suojelijansa.
Siksi voin tähän jumalaan helposti luoda mielikuvia yksinäisestä kulkijasta kitaransa kanssa laulemassa. Ei hän ryhmissä mielellään kuljeskellut, vaan omassa vapaudessaan ja omia teitään.
Tällaisia miehiä, kuten myös naisia, löytyy monen maan kulttuurista. Leonard Koheninkin yhdistäisin tähän. Donavanin, Joan Beaz ja paljon on suomalaisiakin esim. ’lännen lokarit’ En nyt löydä nimiä.
Nämä kulkijat eivät mielellään halua perhettä tai kiinteitä suhteita, ehkä ovat jonkin sortin antrogyynejä hekin, kuten ruusukin. Mutta he luovat tunnelmia, tuovat muassaan, jos ei nyt tietoa, niin trendejä, surullisia tarinoita, balladeja, joihin osaan kätkeytyy totuutta, ken lukea sitä osaa. Tulevat ja häipyvät. Istuvat jossakin hetken, ihastuttavat, ehkä musiikillaan viihdyttävät ja sanoillaan herättelevät ajatuksia. Usein niissä on ollut mukana, ja kuten meidän aikoinakin, yhteiskuntakritiikkiä.
Varhaisina aikoina näillä kulkijoilla oli lyyran näköiset harput, myöhemmin se muuttui kitaraksi.
Mutta sitä ihmettelen, kun Harpocratesin kuvissa ei näy minkäänlaista soitinta. Silloin sana 'Harpo' on ehkä vain mielikuvakieltä tai sillä on salaperäisempiä merkityksiä.
Annetaan kuitenkin musiikin vuoro trubaduurille!
Päiväunien päälle katselin vielä tuota ystäväi Harpoa ja löysin Wikipediasta tällaisen mukavan jutun:
VastaaPoista"From the 1920s through the 1950s, Harpo Marx performed pantomime and wore either a curly red or curly blonde wig in character. His brother Groucho jokingly said he named himself in honour of Harpocrates, as a god of both silence and childhood, or childish joy. In truth he was named Harpo because he played the harp."
Eli koomikkopari Marxin veljekset, heistä Harpo joka hiljaisena esitti pantomiimia,ja sai kunnian olla Harpo Harpocratesin mukaan, kuten hänen veljensä osoitti. Vaikka hänet oikeasti nimettiin Harpoksi, koska hän soitteli harppua.