Salainen arkkuni ja ruusuinen tuoksuruukku

Ja nyt mennään taas tuoksujen maailmaan. 

Kerronpa jotakin rakkaalle blogilleni. Minulla on ollut vuosia sellainen ’aarrearkku’, jonka sain ystävältäni. Se on tuolla nurkassa silmiltä kätkössä, en näytä sitä kaikille.

En ole näyttänyt ukollenikaan, en edes pojilleni. Ukolle en sen vuoksi, että aikoinaan kun meillä oli tosi tiukkaa rahallisesti, ei saanut ostaa mitään ylimääräistä. Siihen aikaan kun pojat olivat pahimmassa kasvuiässä niin rahareikiä löytyi. Silloin hävetti käyttää rahaa ’hölyn pölyyn’ siitä huolimatta, että olen ollut perheeni ’pääelättäjä’. Nyt kun pojat ovat lentäneet pesästään ja tulevat toimeen omillaan, olen vasta vapautunut ainaisesta itsekontrollista. Joskus hankin surutta itselleni vähän naisellisia ylellisyyksiä, varmaan voi arvata mitä... 

Tuo ’arkku’ on varmaankin tarkoitettu jonkinlaiseksi isoksi meikkilaukuksi, mutta minä olen pyhittänyt sen aivan aromapulloilleni, joita silloin kontrolliaikoihinkin joskus ostin. Ja uskokaa tai älkää niin se on täynnä noita pikkupulloja! Olen harrastanut jonkinsorttista aromaterapiaa  ja hierontaa vuosia aina silloin, kun siihen on löytynyt tarvetta. Monta pulloa on tyhjäksi käytetty. 

Eräs toinenkin ystävä innoitti minut tähän puuhaan. Sain kymmeniä vuosia sitten häneltä lahjaksi keraamisen tuoksuastian ja pari aromapulloa. Ihastuin siihen ja sitten hankin noita aromapulloja lisää. Olen ollut ikionnellinen siitä astiasta, ja sitä on todella käytetty!Tässä näitä ruusuihmisiä taas rinnalleni löytyy.

Ja mikä ihmeellisintä! Nyt vasta, kun kuvasin tuota ruukkua, huomasin, että siinähän on RUUSUJA!  Siis olen todella ollut sokea maailman upeimmalle kukalle! Kuinka se voi olla mahdollista? Mutta uskon, että kaikensorttista sokeutta on olemassa, itse kullakin.

Niinpä noita pikkuisia tuoksupulloja on tarttunut käteeni sieltä ja täältä, koto-Suomessa ja vieraissa maissa, missä niitä eteeni on osunut. Olen hoitanut toisten kipu- ja stessivaivoja hieroen aromaöljyillä  ja itseäni aromakupin höyryssä sekä yöpöydälläni että saunan lauteilla. Jopa luutuusveteen olen muutaman hyvän tuoksuisen pisaran laittanut. Monet nuhat olen estänyt eugalyptuksellä ja monet stressit hengittänyt pois laventelilla, kipuja hoitanut rosmariinilla ja teatreellä jne. Kirjojakin alalta on kertynyt muutama kappale, esim. Joan Radfordin Aromaterapiaopas.

Nyt sitten tilasin itselleni pienen valkoisen keraamisen ruusun, jonne tipautetaan aromaöljyä haihtumaan hiljalleen. Sallin tuoksujen todella hoitaa itseäni tietäen kuitenkin, että se ei saa häiritä miestäni, eikä sitä saa olla liian paljon. Tuoksuilla on arvaamaton vaikutus! Niitä ei sovi aliarvostaa.

Voi näitä tavaroita! Mutta tavarallakin saattaa olla paljon laajempi merkitys kuin usein huomaakaan.

Olin joskus psykologian kurssilla, jossa Timo Järvilehto Oulusta esitteli omaa teoriaansa nimellä ’eliöympäristöpsykologia’. Tämän mukaan ihminen ei ole erillään ympäristöstään. Hän silloin osoitti esim. kuinka silmälasit tai hammasproteesit ovat osa ihmisen elämisen ja olemisen kokonaisuutta tai jokin muu esine, jolla on tarve- tai tunneside. Saati mikä merkitys sitten on tuolla eliö-maailmalla, luonnolla! 

Ja ruusulla!  

Ja voi mitä löysin! Hänen äänensä on kuin ruusun aromi....Bachiana de Brasileiras!