Avaja porttis
Mielikuva: Laitan liehuvan, silkkisen ruusukukkaisen hameen päälleni, valkoisen pikkupuseron, valkoisen olkihatun päähäni, kevyet sandaalit ja kuljen Rosarioon. Aurinko paistaa iloisesti, ja kesätuuli heiluttelee hametta kupeillani. Ruusuja, ruusuja kaikkialla, monen värisiä ja ne tuoksuvat. Vedän syvään niiden tuoksua, enkä ajattele mitään. Hiekka vain rahisee sandaalieni alla hiljaa . Pari perhosta lepattelee ympärilläni.
Nyt on täysikuu Leijona-merkissä! Silloin sopii vähän pyntätä ja koristautua. Pitänee katsoa huomiseksi töihin jotakin vähän iloisempaa kuin virttyneet vanhat farkut ja aina sama villatakki.
Eräs ruusuystäväni antoi tuon ennen minulle tuntemattoman nimen, rosario ja oitis tulin uteliaaksi. Hän kertoi, että se on yleisnimi ruusutarhalle ja sitä käytetään monissa maissa. Siis täytynee lähteä latinankielisestä sanasta? Kumma kyllä, google ei anna montakaan osoitetta itse rosariosta ruusutarha-merkityksenä. Suomesta kylläkin löytyi mitä ihastuttavin esite eräästä rosariosta tässä, Simolan Rosario.
Espanjankielestä löytyikin tälle sanalle aivan toisenlainen merkitys. Rosario eli ruusukkorukous tai rukousnauha
Miten kaunis yhteenliittymä!
Minulle tällä hetkellä ruusu onkin kuin rukous. Rukoilen sen kautta voimaa, kärsivällisyyttä, kauneudentajua, unelmia, arjen mukavia pikkuasioita. Ja niitähän saan tässäkin ruusujen kera koko ajan. Rosario ei ollutkaan mikään pikku asia! Rukous ei ole mikään pikku asia.
Vieläkin menen tuohon Leijona-Kuuhun, täysikuuhun. Sillä jos en olisi luopunut Ruusujen seikkailumatkastani muutama päivä sitten, olisi nyt tosi paha ja rauhaton olo. Senkin jälkeen mitä ukkoni on kärsinyt nyt sairaalareissulla. Toki hän pääsi kotiin. Nautimme siitä rauhasta, että hän saa olla kotona, ja minä saan olla mielen rauhassa turhilta haaveilta ja ajatuksilta olla ’poissa’. On hyvä osata luovuttaa. Leijona-merkkinen Kuu ei varmasti olisi minun ’vettäni’ kauniisti huljutellut, vaan myrskyssä se olisi ollut. Leijona kun on tulimerkki, eikä se ole lempeä, jos jotakin vastustaa.
Toinenkin yhteenliittymä tuli eteen. Rosario eli rukousnauha kuljetti minut kauniiseen temppeliin, jossa kävin pari vuotta sitten Santiago-polulta poiketen. Kävin Zaragozassa, aika mielenkiintoisessa Espanjan kaupungissa, jossa tutkimme ystäväni kanssa Rooman vallan aikaa ja kävimme mm. tässä samaisessa kirkossa, jossa tapahtuu vuotuinen kirkkojuhla, Rosario de Christal.
Tällaisia mielikuvamatkoja…keskellä kylmintä talvea. Antaa paukkua vaan! Tuvassani on lämmintä. Mielessäni ruusutarhan aurinko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!