tiistai 22. helmikuuta 2011

Ruusu hoitaa sielua


 Helenan keltainen ruusu

Olen aina miettinyt sitä, että miten hoidetaan sielua. Minä uskon sielun olemassa oloon, kuolleella ja elävällä.

Fyysistä ruumistamme osaamme hoitaa liikkuen, syöden terveellisesti, nukkuen ja juosten lääkäreillä. Lääkkeitä löytyy joka vaivaan kehossa. Mutta sielu, miten sitä voi auttaa? Uskon, että aistiemme oikea käyttö hoitaa myös sielua. Katselemalla, kuuntelemalla, maistelemalla ja koskettelemalla kauniita asioita kauniisti. Olen oppinut, että kaikkein syvin muisto jää hajuaistin kautta. On tutkittu, että puolisomme valitsemme alitajuisesti hajuaistia käyttäen, tiedostamattamme. On tehty jopa tutkimuksia siitä, miten hajuaisti vaikuttaa ihmisessä. Esim. Professorit Richard Axel ja Linda B.Buck saivat lääketieteen Nobelin palkinnon tutkimalla hajuaistia v.2004.

Mutta en ole tiennyt, että RUUSU tuoksullaan HOITAA SIELUAMME! Näin kerrotaan.

Nyt menen pikkuisen syvemmälle Ruusun maailman sopukoihin ja sielujen maailmaan. Sillä mieleeni tuli kaikenlaista. Olen muutaman viikon verran haistellut noita ruusuaromeja ja liekö ne vaikuttaneet?!

Olen kirjoittanut tammikuussa ensimmäisessä blogissani enempiä ajattelematta, mutta kuinka osuvasti näin: 

"Joten huomaankin, että minulle se kontakti ruusuun on enemmän kontaktia rakkaisiin ihmisiin ja heidän ruusumieliinsä, ruususydämiinsä. Se ruusunvarren pituinen matka, jossa on aina oma herkkyytensä ja jännitteensä. Tavoitanko sitä ruususydäntä, sen herkkyyttä, osaanko tulla luo? Ruusu on minulle enemmän objekti  kuin oman sydämen nuppu."

Ja ihan tosi! Jos on olemassa sieluntaso, olen ruusun avulla saavuttanut tiedostamattani kontaktin muistojen kautta isääni ja äitiini, Ruotsin ’isoäitiini Harrietiin’, naapurin Roosa-mummuun, moneen edesmenneeseen laulajaan ja taiteilijaankin. Olen kiitollisuudella ollut heihin yhteydessä. Kuin myös moniin, moniin ystäviin. Sillä mistäs me tiedämme, minne kiitollisuuden ajatus yltää ja miten se hoitaa omaa sieluamme!

Sillä minun on hyvä olla, siellä jossakin syvällä itsessäni. Ja varsinkin tässä kirjoitteluni parissa.

Vaikka olen opetellut tuoksuja, niin ruusu on aina jäänyt jotenkin syrjään. Ehkä myös sen vuoksi että olen aina tiennyt, että aito ruusuöljy on todella kallista. Se mikä on halpaa, ei välttämättä ole sitä aitoa. Ei ole aitoa elävää ruusuakaan tässä. Mutta tarvitaanko sitä? Kun ajatukset ovat olleet aitoja! Kaikki se mitä ruusut ovat herättäneet eloon jollakin tuntemattomalla tasolla, on aitoa. 

Kiitos rakas Ruusu! Kiitos rakkaat ruusuihmiseni!

4 kommenttia:

  1. Saanko laittaa lisää ruusumusiikkia? Kyselee yksi 'ruususydän'.

    http://youtu.be/DBP8CLr_mjc

    VastaaPoista
  2. Saa laittaa. Jos laitat tähän, linkki ei suoraan yhdistä kuten minun omassa tekstissäni, parempi jos laitat Ruusuystäville Facebookiin, niin kaikilla tulee se paremmin kuunneltua.

    Tai voinhan sen sitten itse kopioida omaan tekstiini tästäkin terveisenä.

    Kiitos ruususydämelle!

    VastaaPoista
  3. Kaikki ruusujen ystävät ei oo facebookissa..
    saa sen linkin tuostakin maalattua..

    VastaaPoista
  4. Onpas hassua, mutta kokeilin joka taholta, eikä onnistunut. Enayan laulu!

    VastaaPoista