Ruusu pyhitettiin Harpocrateelle
Olen pitänyt itsestään selvyytenä, että ruusu kuuluu mytologian jumalattarille ja arkkityypeille Venukselle ja Afroditelle. Mutta mitä löysinkään!! Antiikin aikoina ruusu pyhitettiinkin Harpocrateelle, miehiselle hiljaisuuden jumalalle.
Tutustun ruusussa nyt toiseen ulottuvuuteen, sen hiljaiseen ja salaperäiseen puoleen. Näin nämä mielikuvat uusiutuvat ja laajenevat. Ruusu onkin aivan jotakin muuta kuin keikistelevä kaunotar, kuten Afroditea joskus kuvataan. Ruusun olemuksesta löytyy myös hiljainen nöyryys, ja se osaa pitää salaisuudet. Tämä kukka ei olekaan feminiinisyyden omistama, vaan sellaisen maskuliinisen olemuksen, jossa on pidättyväisyys ja harvasanaisuus.
Ajatella, että ruusu kuuluukin miehelle! Ei siis ihme, että renesanssiajan miehet myös käyttivät ruusun tuoksua. Ei ehkä niinkään itsellään, mutta kaikessa siinä, millä he halusivat luoda näyttävyyttä ja viihtyvyyttä. Hehän suihkuttivat ruusun tuoksua salonkeihinsa, huonekaluihin, puutarhan suihkulähteisiin ja halusivat sen kautta osoittaa kiintymystään mielitietyilleen. Hiljaisesti tuoksun kautta.
Puhumattakaan kaikista niistä salaseuroista, joita miehet kutsuivat ruusun nimellä! Siksiköhän joskus on myös kuviteltu, että Harpocrates oli vakoilijoitten suojelija.
Etsivälle, joka kolkuttaa, avataan aina uusia ovia. Laitoin googleen hakusanaksi ’ruusun sielu’ ja tulin tällaiselle sivulle, Valon enkeli, jossa kerrottiin ruusun olemuksesta hyvin kauniisti. Sieltä myös löysin Hiljaisuuden jumalan Harpocrateen.
Niinä aikoina kun Aleksanteri valloitti Egyptin, sieltä mukautettiin kreikkalaisuuteen myös niiden jumala Horus, joka sai nimekseen Harpocrates. Horus oli Isiksen ja Osiriksen lapsi. Hän oli myös nousevan auringon jumala. http://fi.wikipedia.org/wiki/Horus Myöhemmin myös Rooma omi tämän salaperäisen jumalan. Horuksen silmästä tuli Egyptissä eräitä tunnetuimpia symboleita, jotka vieläkin joskus koristavat esim. kalastajien aluksia ja on turisteille tuttu. Harpocrates taas usein kuvataan sormi huuliensa edessä. Hyss, ei kerrota kaikkea…
Ruusuja miehelle. En antaisi kyllä merkkipäivänäkään. No, omalle ihan milloin vain , siitä ois iloa itsellekin:)
VastaaPoista- Amalia-
Rosenkreutz.
VastaaPoistaOlihan ne Ruusuristiläisetkin
VELJESkunta..
Niin, temppeliherrat ja ruusuritarit!
VastaaPoistaJa paljon muutakin salaperäistä löytyy ruusun taakse kätkettynä!
Ja tuo Horus! Siitä löytyy asteroidi...eikä ihan vähäinenkään.
kaikkien pohdintojen perusteella pidän ruusua
VastaaPoistaandrogyyninä kukkana.
Ulkoinen nainen, jonka sisällä mies.
Koivukin on puittemme joukossa androgyyni.
Ruusuja voisin antaa, kenelle vain.
Alla Tauno Palon miehinen ruusulaulu.
http://www.youtube.com/watch?v=8wxAeYn8a6c
Hyväksyn tuon androgyynisyyden, löysin sen itsekin, kun tutkiskelin. Kerron siitä vielä.
VastaaPoistaMutta että koivukin!? Olen pitänyt sitä täysin feminiininä, äitipuu, kuten ukkoni sanoo.
Kyllä ruusu on miehessäkin varmaan se pehmeä puoli, mitä maailma on miehestä nykyään etsinyt, ja mikä onkin noussut esiin.
Koivun androgyniasta:
VastaaPoistaNainen: vaihtaa lehtiään ja muotoaan, vuotaa mahlaa kuin nainen verta, ravitsee lehdillään ja silmuillaan.
Mies:Kovin puulaji ja kerää eniten kuumuutta ja jakaa sitä eniten poltettaessa.Itse en ole pystynyt muokkaamaan ja juustomuotistani tuli siksi kolho.
Ja runko mustavalkea...yin-yang.
Voi miten kaunis huomio!! Totta!
VastaaPoistaSain ystävältäni Seijalta vähän lisää tietoa Harpocratesta:
Kratos =antiikin sana =valta, nykyreikkaa =valtio
H arpa H on artikkeli arpa on harppu,eli vallitsee harpun soiton.
Luin netistä että' Hän on tuotu Egyptistä ,ihan varmasti ,mutta kyllä ne Kreikkalaiset sitten antoivat omat nimensä ,aina sen mukaan mille he näyttivät.
Hiljaisuuden jumala ,no sehän käy musiikin kanssa.
Ja kuvissa olevissa patsaissa hänellä näyttääkin olevan harpun mallinen soitin.