maanantai 19. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 19. päivä

Jouluviikko alkoi. Nyt töpinäksi joulua loihtimaan!

Iiro, Iikka ja Isakki juhlivat nimipäiviään tänään. En juurikaan tunne tämän nimisiä, mutta kun olin kansakoulussa, luokallani oli Iikka-niminen poika. Juuri nyt tämän nimisiä en ole tavannut. Iikka oli kiltti ja ujo poika. Hän on merkitty sen aikaisessa luokkakuvassa ristillä. Arvannette mitä se merkitsi.


Tässä merkissä on nyt se karjalainen lintu, tosin vähän toisella tavalla tehty kuin minun. Juttelin siitä jossakin tuolla alkupäivinä. 

Noista ikkunoista sen verran, että olen laittanut alakerran huoneisiin punaiset jouluverhot. Työhuoneessa tyydyn vanhoihin. Vain pienen valopalloketjun siihen laitoin. Mukava yölläkin. Ei ole liian räikeä, kuten kynttelikkö, vaan antaa sopivasti valoa. Nuo 7-sarjan kyntteliköt ovat minusta aivan liian kirkkaita. 

Ikkunoista vielä. Naurattaa yhä, kun muistelen erästä kerrostalon rouvaa, jolla oli aikaa seurata maailman menoa. Hän katseli aina, miten vastapäisen talon ihmiset vaihtoivat verhoja. Hän tiesi, kuka vaihtoi usein, kuka niitä tuuletti. Ja hän tiesi myös missä ei oltu koskaan vaihdettu!! Kyllähän sekin tapa kertoo jotakin ihmisistä. Ikkuna on tärkeä aukko ulos maailmaan ja sisään asukkaisiin.

Ja vielä ikkunasta. Takaisin sinne Raahen kaduille. Siellä vanhan Raahen joissakin ikkunoissa on kaksi posliinikoiraa. Niitä muinoin toivat merimiehet muistoksi kotiin matkoiltaan. Ja merimiehen muija kyllä osasi käyttää niitä hyväkseen. Jos koirat katsoivat ikkunassa ulospäin, saattoi huoletta mennä taloon vierailemaan. Talon isäntä ei ollut kotona,  usein merillä. Mutta jos koirat olivat selin ikkunassa katse sisätiloihin, oli se merkki, että mies oli tullut meriltä ja silloin haluttiin olla rauhassa vierailta. Tämän voi jokainen tulkita omalla tavallaan. :D

Tämänkin kuvan lainasin Visit Raahe-sivustolta, jonne voi enemmänkin kurkistaa ja lukea Vanhan Raahen elämästä. Kuva Sanna Walleniuksen blogista.



4 kommenttia:

  1. Kommentointi on jostain syystä omalla koneellani kovin ongelmallista, enkä tahdo saada niitä läpi. Usein olen sinullekin yrittänyt, mutta kun ei onnistu, niin turhaudun ja jätän koko kommentoinnin. Seuraan kyllä blogiasi ahkerasti ja haluankin toivottaa sinulle ja läheisillesi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta! Ahkerin lukijani! Huomaan, että lähetit minulle joulutervehdysken, vaikka se taisi jäädä vähän kesken. Kiitos muistamisesta! Olen itsekin huomannut, että tämä ohjelma joskus kummasti oikuttelee. Vaikka kiitollinen olen kuitenkin tällaisesta tilaisuudesta kirjoitella.

      Poista
  2. Naurattaa minuakin kertomuksesi verhojenseuraajarouvasta. Olen niin laiska verhoja vaihtamaan ja luotan siihen, ettei kukaan huomaa, että ne samat aina vaan ikkunoissa roikkuu. Onneksi ei ole vastapäätä ikkunoita, kun on yksin tällä mäellä. Ei kyllä kannata juorupeiliäkään hankkia, kun on kulkijoita perin vähän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nauratti kertomasi minuakin! Minä kun rakastan kankaita, ehkä sen vuoksi, että sodan jälkeen ei löytynyt kuin äidin vanhoja vaatteita, joista sain jotakin. Nyt on siis vintti täynnä kangastilkkuja. Toisekseen senkin vuoksi, että olen aina joutunut asumaan toisten jo valmiiksi suunnittelemiin nurkkiin. Olen kylläkin arvostanut toisen rakentamaa. Mutta kankailla saan jotakin OMAA loihdittua aika halvalla ja muunnella tunnelmia. Nyt en enää niinkään siitä välitä.

      Poista

Olen iloinen kommenteista!