maanantai 19. joulukuuta 2011

Positiivisen Putte-Possun joulutervehdys

Olenkohan minä yltiöpositiivisten olentojen sukua?

Ei varmaan ihan paha juttu. Eräs sukulaistyttö otti minuun yhteyttä ja piipahti joulun alla tervehtimässä. Muistan hänet aina tapauksesta, kun nuorena ihmettelin vanhaa tattipaikkaani yhtenä kesäaamuna. Vain leikattuja kantoja jäljellä! Pian metsäpolulta kuului laulua. Jäin pensaan taakse katselemaan kuka on kähveltänyt tattini. Pieni Marita-tyttö sieltä tuli ja lauloi iloisesti kainalossa kori, joka oli tatteja täysi. No minähän hänet olin opettanut tattien hyvään makuun, ja tyttö tarttunut oitis tuumaan. Se oli kaunis näky kesäpäivän auringossa! Enhän voinut kuin ilahtua.

Sittemmin tuo Marita on ehtinyt paljon muutakin kuin tatteja poimimaan; opettanut sadat pienet kädet Suzuki-menetelmällä viulun jouseen ja perustanut Putte Possu-yrityksen, jossa tapahtuu vaikka mitä. Ja kun häntä tuvassani kuuntelin ja katselin, niin löysin saman hullaantuneen innostuksen hänestä kuin itsestänikin.Alla oleva kuva on Putte Possun kotisivuilta:


Vaikka Putte Possu onkin alunperin amerikkalaista perua (Porky Pig, suomeksi ensin Putte Änkkänen), se tuli kuuluisaksi Suomessa raahelaisen laulun tekijän Jussi Jalaksen säveltämällä ja Kipparikvartetin esittämällä Putte Possun nimipäivillä-laululla. Siihen possuun Marita tarttui ja on innostanut muitakin mukaan omalla versiollaan tästä. Kävisköhän Putte joskus minun ruusutarhassanikin?


Sain tällaisen iloisen Putte Possun joulukortin, jonka piirrosaiheen on työstänyt joku taiteilija aivan toiselta puolelta maailmaa. Harmi kun en muistanut nimeä enkä sitä löytänyt vielä Putten kotisivuiltakaan. Mutta tällaista tapahtuu nettiverkoston avulla! Mutta tällä kortilla toivotan kaikille lukijoilleni myös Iloista Joulua!

Putte Possun teema on tämä: POSITIIVISUUS ON POP!

19.12 Tarot-joulukalenteri

Sauva Ässä

Kerrotaan, että tämä kortti on pakan toiseksi suurin energiakortti. No sitä tarvitaan! Putte Possuko se positiivisuudellaan tähän nosti? Joka tapauksessa kortti kertoo intohimon voimasta. Intohimohan voi syttyä vaikka mihin; tietenkin toiseen sukupuoleenkin, mutta parhaiten se  ilmentyy innostuksen, päämääräisen otteen ja innovaation (idea, uutuus, keksintö) syttymisestä asiaan kuin asiaan. Se asia voi olla postimerkkien ja antiikin keräämisestä aina poliittiseen ja uskonnolliseen suuntaan. Ilman tätä intohimoa ihminen on tyhjä. Se on energiaa, tulta ja alkuun saattamista. Se on itse elämää. Synkimmästä pilvestäkin syntyy energia kuin salama, jos ihminen löytää mielenkiinnon johonkin asiaan, johonkin johon hän syttyy, johonkin, josta hän saa elämää kantavan otteen. Sen ei tarvitse olla iso asia. Se voi olla vaikka vanhan ystävän kutsu jonnekin tai vierailu. Kannattaa muistaa eräs hokema:  Jokaisella vastaantulevalla ihmisellä voi olla juuri SE tärkeä viesti sinulle!

2 kommenttia:

  1. Oi, sinä huomasit hipsutteluni, joten paras astua esiin.
    Hirveästi, en ole vielä ehtinyt tutustua blogiisi, mutta kiinnostavalta tuntuu ja Ruusukahvila, kuinka ihanaa.

    Kunhan tämä joulu menee ja uusi vuosi saapuu, niin kuljen täällä ruusutarhassasi avoimin mielin.

    Hyvää Joulua sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Tarja! Tuota...kyllä siinä kulkemisessa tarvitaankin avointa mieltä. Ruusuiset jutut rönsyilevät niin monissa ulottuvuuksissa. Tervetuloa!

    VastaaPoista