lauantai 10. joulukuuta 2011

Pienen kylän ahkerat joulutontut


On ilo olla mukana innosta touhuavien kyläläisten kanssa!

Muistan aikoinani, kun juuri lama (Milloinkas se nyt olikaan, parikymmentä vuotta takaperin?) herätti eloon vanhan talkoohengen monilla Suomen pikkukylillä. Syntyi kylätoimikuntia, joilla sitten myöhemmin näkyi olevan hyvin varteenotettava paikka kunnan asiainhoidossa ja byrokratiassakin. Oli aika kuunnella sitä vähäistä syrjäkylän ääntäkin. Sittemmin tämä toiminta on yhdistyksien kautta ’virallistunut’ ja tullut entistä enemmän kuulluksi. Moni asia on siitä virinnyt ja saavuttanut päämääränsä.

Tässä on rakennettu jälleen kerran joulumyyjäiset, eikä pöytien kiertämistä muutamassa minuutissa selviäkään. Paljon on tarjolla monenmoista!




Nämä ovat varmaankin peikkoja, jotka tonttuilee...

10.12. Tarot- joulukalenteri

Miekkojen lähetti

Korttipa nousi melkein tuolta tekstini keskeltä. Vaikka kortti ei nyt ihan yhteistoimintaa kuvaakaan, niin se on pelottoman päämäärän kortti. Niin arvaamatonta kuin onkin laittaa pystyyn kovatöinen myyjäisrulianssi, kun se on aina säiden ja muiden tapahtumien armoilla, niin rohkeutta ja sitkeyttä se vaatii. Kortissa on nuori mies katsomassa tuulta vasten miekka kädessänsä. Ei anneta valtaa maailman 'Pelotus-visioille', ne ovat kuitenkin vain visioita (joiden tehtävä kenties on synnyttää kaaosta ja epätietoisuutta), vaan luotetaan omiin ajatuksiin ja tuntemuksiin. Nyt rakennetaan joulua, perheen ja ystävien juhlaa, vietetään pikkujouluja ja suunnitellaan lahjoja. Ollaan iloisia postin tuomisista, ystävien tervehdyksistä ja annetaan kynttilöiden ja keinovalojenkin tuoda omaa hehkuaan. Mukavia pikkujouluja! Unohdetaan maailman murheet ja kalorit! Päämääränä ilo!

2 kommenttia:

  1. Täälläkin on tänään käyty joulumyyjäisissä.
    Paljon on runsaammat pöydät teillä.
    Täällä oli aika vähän käsitöitä.
    Himmelin oisin hommannut mut mites tuossa tuiskussa pyörällä kuletat yhen himmelin.
    Matkaan lähti sitten painavampaa,ruokapuolta, hunajaa ja semmosta.

    VastaaPoista
  2. Harmittaa, kun ostin porrasluudan, sellaisen vanhan noitaluudan (joka vuosi), ja unohdin sen sinne eteiseen. Luudat ovat loppu. Jos sen joku vie, niin milläs sitten lentelen....

    Vanha on yhtä keppiä, kun on niin kulunut!

    VastaaPoista