Maaseudun talvi-'ihanuutta'

 Ihan totta se on. Onhan maaseudun talvi kaunista! Mutta se vaatii pihatöitä ja monenlaista puuhaa.

Tuo polku tuossa vie liiteriin. Tuntuu, että pitää pikkuisen purkaa tätä 'ihanuutta', samalla löytää oman elämän realiteettia. Sillä tuon liiterin ylläpito ei ole pikkujuttu. Kun asuu vanhassa rintamamiestalossa, joka falskaa monesta nurkasta lämpöä, koska tämäkin on rakennettu aikana, jolloin rakennustarvikkeista oli pulaa. Ja remonteissakaan ei aina ole ehkä osattu ottaa kaikkea huomioon tiivisteissä. Joten jos ihan sähköllä pidän taloa lämpimänä, se maksaa talvisin aika rutkasti. Ja nyt on tilanne sellainen, ettei sitä rahaa ole rutkasti.

Tässä on onneksi metsää, mistä saa puita, mutta ei sekään yksinkertaista. Tiedän, että harvennustöitä olisi. Pitäiskö minun opetella moottorisahan käyttö? Jos se saha edes toimisi. Vesurilla osaan perkata oksia kyllä ja raahata runkoja pinoon. Traktoria minulla ei ole, ei moottorikelkkaa, ei peräkärryä, ei edes vetokoukkua. Jostakin voisin saada traktorimiehenkin tuomaan niitä kotiin. Viime talvena auttoi naapurin mies. Teimme kaupat niin, että osan puista hän sitten sai itselle.

Entä runkojen pieniminen ja kuivaaminen. Pitäisi opetella sirkkelin käyttö. Talossa on sellainen ja  se toimii. Vähän vaarallista se yksinään kuitenkin on. Siinäkin auttoi naapurin mies ja toi mukanaan sellaisen sirkkelin, joka halkoikin samalla kertaa. Noita puita hän sitten viskeli liiteriin, josta kuva. Loppupuuthan sitten siirsinkin kottikärryillä navetan puolelle.

Ei se tuollakaan vielä valmista ole. Pitää huoltaa pannu, pesät ja kakluunit. Sen osaan. Viikottain tyhjennän ne tuhkasta, ja nuohoojamaksukin on maksettu. Sittenkin niitä on hyvä pitää koko ajan silmällä, tarkastella että kaikki toimii, kipunoita ei lentele vääriin paikkoihin, ja että pellit tulee kiinni, ei kuitenkaan liian aikaisin. Nämä hommat osaan. En vielä häkämyrkytystä ole saanut.

Ei tässäkään vielä kaikki! Kärrään viikoittain sellaiset kymmenen kottikärryllistä puita sisään puuarkkuihin. Ensin pitää luoda tietenkin lumesta polku liiteriin, rapata oven alta jäätä pois jne. Sylissä sitten kannan niitä sisälle, onneksi pannuhuoneen oven likelle saan kärryt. Senkin osaan hyvin. Mutta se vaatii terveyttä. 

Voi rakas joulupukki, yhtä asiaa sinulta pyydän: jotta saisin olla terve ja selkä kunnossa!

Siis kunpa osaisivat olla tyytyväisiä kaikke he, joiden ei tarvitse näistä asioista huolehtia. Se maksaa, tiedän, siis olla ilman näitä huolia. En minäkään tätä ilmaiseksi saa, siis lämpöä taloon, ja sähköllä se kierrätyspumppukin toimittaa vettä pattereihin.

Mutta on tällä hyvätkin puolensa. Saan siinä sivussa mukavaa liikuntaa, raitista ilmaa, ja toiminta pitää minut vireessä, en pääse tylsistymään. Näin ajattelen, enkä valita. Kerroin vain.

12.12.2011 Tarot-joulukalenteri


Maljojen kuningatar

Valtaistuimellaan istuu valkeapukuinen nainen valkea viitta harteillaan, kruunu päässä ja katselee käsissään kauniisti kuvioitua maljaa. Maljan sivuissa seisoo kaksi mustaa enkeliä (hassua, en ole ennen heitä huomannut).Nainen itse näyttää huolestuneelta enkeliltä. Kuinka puhtaat ovat tunteemme ja halumme antaa ja auttaa? Kuningatar tuijottaa maljaansa (vesi-eli tunne-elementti) ja mustia enkeleitä siinä. Kuinka paljon jouluumme kuuluu vain tapoja, rituaaleja, velvollisuuksia ja jopa kaupallisuutta? Rahalla saa helposti kaikki kuntoon!? Kuningattaren jaloissa virtaa kevyesti liikkuva vesi. Avoimuus helpottaa monta asiaa, avoimuus raivaa tietä, avoimuus on jopa hyvä ase kaikkea tuota negatiivisuutta vastaan, mitä edellä luettelin. Kun puhuu ja toimii sydämen kautta. Kuningattaren sinisukkaisen jalan alla on pyöreitä, veden hiomia kiviä. Niin paljon pitäisi jo asioita ymmärtää, valmiiksi pureskeltuja, koettuja ja hyväksyttyjäkin. Miksi sittenkin toimimme toisin?

Hynninen ja 'En etsi valtaa...'