Etsin tässä yksi päivä yhtä joulujuttua. Sen löytääkseni minun piti tyhjentää viisi kuusi laatikkoa ennen kuin se löytyi. Siinä samalla järjestelin laatikot uuteen uskoon ja jopa osan esineistä viskasin pois. Nyt on laatikoita kolme; sähköiset jouluiset, joulukuusen koristeet ja muut koristeet.
Löysin myös vanhat joulutontut, jotka olen nyt laittanut sammalasetelmaani virkistämään. Kerron niistä vähän.
Kun olin kymmenen tai yhdentoista vanha, elo ja joulun tulokin oli varsin yksinkertaista ennen maalla. Joulukalentereitakaan ei vielä ollut minun lapsuudessani, ehkä kuitenkin joillakin. Piirtelin itse tonttuja, sillä mielikuvitus oli sitäkin rikkaampi. Tuntui että metsän hämärissä niitä suorastaan vilisi, valonpilkahdus ja jotakin punaista näkyi silloin tällöin.
Isä oli Venäjän puolella Tuulomalla töissä, komennustöissä, kuten silloin sanottiin. Isäni oli muusikko, mutta pienellä paikkakunnalla ei elättänyt niillä tuloilla perhettä. Isällä oli vaikeat ajat, raskas työ ja viulukädet koetuksella. Monet pitkät kirjeet minulla on tallella siitä ajasta. Ja tontut!
Jostakin kulkukauppiaalta kai isä oli ostanut ison nipun erilaisia joulukoristeita, joita silloin oli harvassa kaupoissakin. Ne on sitten siskon kanssa jaettu tarkasti. En tiedä onko hänellä ne vielä tallella, mutta minä olen nostanut ne aina esille jonnekin. Ja nyt olen ne ikuistanut kuvaamalla. Oli aikakin, sillä ne ovat ajan kuluttamia ja himmenneitä, yli 50 vuotta vanhoja! Joten laitan niitä mukaan tähän 'joulu-tarot-kalenteriini'.
Maljojen ritari ylväästi ratsastamassa valkoisen orhin selässä kultainen malja kädessä. Mitä se meille kertoo? Ritari on nostanut kypäränsä suojuksen ylös ja osoittaa sillä, että on aika kulkea avoimin silmin, avoimin mielin ja kuunnella ihmisten sanoja. Kaikilla on ikävä jotakin tähän aikaan, ja kukas muu siihen paremmin tuo iloa kuin toinen ihminen tai käynti toisen ihmisen luona. Nyt on aikaa enemmän kyläillä. Viljellään lämpimiä sanoja!Olkoon tuo malja täynnä joko terveellistä juomaa tai myötätuntoisia sanoja!
Venäläistä melankoliaa...Tuulella ei ole ystävää
Joulutarot? Ruusutarha! Ruusukahvila! Vanhan talon kunnostusta! =) Voih, meillä on paljon yhteistä! Ja siulla on samanlaisia haaveita kuin miulla. =)
VastaaPoistaMutta siulla on ihanan muistorikkaita tonttuja! =)
Täällä meilläkin (toisessa blogissani) kunnostetaan 71 vuotiasta talovanhusta, josta ikävä kyllä löytyi hometta. =(
Kiitos lämpimistä sanoistasi miun blogissani. =) Sie teit niin kuin Maljojen ritati neuvoi... =)
...siis ritari... =)
VastaaPoistaMukava kun tulit kylään!
VastaaPoistaNo voi ihme sentään! Enpä huomannutkaan. Että tosiaan, vierailuhan sekin on, kun kurkistelee, lukee ja juttelee toisen blogiin! Olet teräväkatseinen, Una!
Olen yrittänyt ystäviäni saamaan juttelemaan tänne, mutta ikkunasta useimmat vain kurkistelevat!
Suomalainen on arka. Kurkistaa ensin ikkunasta ja miettii, tohtiako jutella vaiko eikö... =) Sillä niitä on vanhojapoikia tässä maassa niin paljon. Ja leskinaisia... Kun eivät ne kaksi kohtaa toisiaan. =)
VastaaPoistaIhana tarina sinun tontuillasi. Mukavaa, että olet säästänyt nuo lapsuuden koristeet!
VastaaPoista