keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Runollinen joulukalenteri 12.12.19

Stephanin tuomiokirkko noin 100 vuotta sitten. Yhä siinä ympärillä kopsuttelevat hevoset eli vossikat. Me jaksoimme kävellä. 100 vuotta sitten tällä torilla haisi hevosen lanta. Nyt niillä on kassit hännän alla. Ei haissut.



Viimeiseksi norjalaisista runoilijoista tai oikeammin kirjailijoista haluaisin esitellä kirjailijan Knut Hamsun, norjalainen nobelisti hänkin. Hän jopa liittyy Suomeen. Kerron vähän hänestä.

Hän syntyi köyhään perheeseen (1859-1952) eikä saanut käydä kouluakaan kuin 250 päivää. Eräs sukulaismies opetti hänet kirjallisuuden pariin ja teinipoikana hän päätti tulla kirjailijaksi. Varmaan useat ovat lukeneet hänen kirjansa Nälkä, jonka hän kirjoitti pettyneenä Yhdysvalta-matkansa jälkeen. Myöhemmin häntä syytettiin natsikaveruudesta Norjassa. Hänet vietiin mielisairaalaankin, jossa kuitenkin todettiin terveeksi. Hamsun vaikuttui suomalaisista kirjailijoista etupäässä Sillanpäästä, Lehtosesta ja Linnasta. Hän muutti Helsinkiin asumaan noin vuodeksi ja tutustui suomalaisiin taiteilijoihin, kuten Gallen-Kallelaan ja Sibeliukseen. Hän oli tuottelias kirjoittaja ja useita hänen kirjojaan on myös suomeksi.

Hamsun siksi, ettei aina voi edes erottaa runoa ja proosaa, kun on myös runoproosaa ja proosarunoa tai runollista proosaa.

Poimin katkelman Knut Hamsunin teoksesta Viktoria (1928), suomennos Lauri Viljasen 1967:


Kaupungille johtava katu lepäsi kylmänä ja harmaana,
se näytti hiekkavyöltä, ikuiselta tieltä, jota oli vaellettava.
Johannes törmäsi poikaan, joka möi kuihtuneita ruusuja;
hän kutsui tämän luokseen, osti yhden ruusun,
antoi pojalle kultaisen viisikruunusen lahjaksi 
ja kulki eteenpäin.
Vähän sen jälkeen hän näki lapsiparven 
leikkimässä eräällä portilla.
Kymmenvuotias poika istuu hiljaa ja katselee.
Hänellä on vanhat siniset silmät,
jotka seuraavat leikkiä, 
ontot posket, nelikulmainen leuka 
ja päässä palttinalakki. Se on lakin vuori. 
Tuo lapsi käytti peruukkia, 
hiussairaus oli ainaiseksi rumentanut hänen päänsä.
Ehkä hänen sielunsa oli myöskin aivan lakastunut.

2 kommenttia:

Olen iloinen kommenteista!