Jouluinen runokalenteri 15.12.20

Pidättäydyn tämän kalenterin tyylille uskollisena postimerkkeineen ja eu-rooppalaisine runoilijoineen. 

Vladimir Vysotsky tuli minulle tutuksi Kajaanin Teatterin tuottamassa musiikkiesityksessä, missä siskoni Minna Tuhkalakin oli mukana laulamassa. Se oli upea konsertti Vysotskin suomennetuista lauluista! 

Vysotsky oli kansan mieleen, heidän tuntojensa ilmituoja. Kerrotaan, kun Vysotsky kuoli, hänen hautaan-saattojononsa oli maailman pisin.

Vysotsky, venäläinen runoilija, eli 1938-1980.

Löysin aivan ihastuttavan kirjan hänen tuotannostaan. Haluaisin sen itselle-nikin, mutta ymmärrettävästi vähän hintava. 

Valkoinen hiljaisuus, jossa on venäjän-kielisen runon rinnalla suomalainen käännös ja kirja on kauttaaltaan kuvitettu valokuvin.

Sieltä tämä upea runo, joka kuvaa niin hyvin tämän miehen rakkautta musiikkiin ja ihmisen luovuuden voimaan:

Hopeiset kielet

Minulla on kitara - väistykää muurit!

Vapauden vuosisata ei tunne huonoa onnea!

Katkaiskaa kurkku minulta, leikatkaa suoneni -

Älkää vain katkaisko hopeisia kieliä!

Minä kaivaudun maahan, häivyn kokonaan -

Oi, kuka puolustaisi nuoruusvuosiani!

Ne ryömivät minun sieluuni, repivät sen palasiksi -

Kunhan eivät vain katkaisi hopeisia kieliä.

Mutta kitarani kannoin - sen kanssa on vapaus, -

Minä panin vastaan, ja huusin; "Ryökäleet, paskiaiset!

Polkekaa minut lokaan, heittäkää minut veteen -

Mutta älkää katkoko hopeisia kieliä!"

Mitä nyt, veljet! Minua ei näy, vai mitä,

Ei valoisina päivinä, ei kuuttomina öinä?!

Särkivät minun sieluni, ottivat pois tahtoni, -

Ja niin katkoivat hopeiset kielet...

Valkoinen hiljaisuus

Saarijärven Offset Oy 2015

Käännös suomeksi Antti Torvinen

Valokuvat Vesa Harinen