Jouluinen runokalenteri 5.12.20

Antiikki - Italia - Kreikka - viinilaulut                     

Tarvitseeko tästä kertoa enempää?

Vähän sentään: 
Käsissani on kirja nimeltä Lainehtiva malja 

Raahen kirjastosta.

Arto Kivimäki ja Sampo Vesterinen
ovat valikoineen, suomentaneet ja selityksin

varustautuneet kirjan runoihin. 

Valitsin vähän summassa erään runon, jonka roomalainen Quintus Horatius Flaccus (65 - 8 eaa.)
on kirjoittanut. Henkilön tekee mielenkiintoiseksi sekin, että hän on vapautetun orjan poika ja keisari Augustuksen ystävä. Mutta ihmettelen.... onko maailma tästä mihinkään muuttunut?

Talvilaulu

Katso, hohtaa hangen peittämä Soracte-vuori,

lumitaakan alla metsät painuvat,

joet ovat jääksi jähmettyneet.

Nyt kylmästä tee loppu,
pistä lieteen puita paljon
ja vielä runsaammin
kaada viiniä, Thaliarkhos,
vahvaa, nelivuotiasta
sabiinilaisesta ruukusta, kaksikorvaisesta.
Jumalten huomaan usko kaikki muu. 
Ulappaa riepottavat puhurit he asettavat,
eivät enää taivu sypressit,
ei edes vanha saarni.
Mitä tuo huominen, älä sitä mieti.
Olkoon voitto
jokainen uusi päivä
jonka Kohtalo suo. 
Älä makeaa rakkautta ylenkatso
kun nuori olet, 
älä tanssia kun olet voimissasi
ja kaukana on vielä
 äreys valkohapsinen.
Nyt sinun ovat aukiot ja torit,
ja sovitulla hetkellä, illan suussa,
kuuluu vieno kuiskaus,
petollinen, suloinen nauru
paljastaa piileksivän tytön hämärässä,
häneltä pantiksi sieppaat jotakin,
tyttö hiukan vastustelee,
näön vuoksi.

Leinehtiva malja, Antiikin runoja viinistä

Gummerus  2004