Jouluinen runokalenteri 10.12.20

Varmasti jossakin yhteydessä jokainen on kuullut englantilaisesta maailmankulkijasta ja runoilijasta Lordi Byronista. Mutta kuinka moni on kuullut hänen tyttärestään Ada Byronista, myöhemmin Lovelace, josta tuli mainetta kylvävä matemaatikko ja tiedenainen Englannissa, ja jonka ajatuksista syntyi pohja digitaaliseen aikaan?

Luin Adasta kertovan henkilöhistorian ja kiinnostuin. Huikentelevainen isä ehti tuntea tytärtään vain muutaman viikon, kun vaimo karkasi lapsen kanssa vanhempiensa luokse. Isä Byron taas karkasi velkojiaan milloin mihinkin maahan ja etsi itselleen suojelijoita, joita kumma kyllä komealle ja hyvästi käyttäytyvälle naistensankarille ja keikarille aina löytyi. 

Minua jäi kiinnostamaan, missä oli isän tunteet tytärtään kohtaan. Oli niitä, ainakin runon muodossa, mutta kirjeenvaihdosta huolimatta hän ei koskaan enää tavannut tytärtään, vain sen kaksi viikkoa tyttären syntymän jälkeen. Siitä piti äiti huolen, joka etsi tyttärelleen hyviä opettajia, jottei tyttären villi mielikuvitusmaailma pääsisi pinnalle isänsä tavoin. Äiti onnistui siinä. 

    Vaikka Ada meni naimisiin ja sai lapsia, hoiti velvollisuutensa vaimona ja äitinä, hänen suurimmaksi intohimokseen tuli matematiikka, tiede ja tekniikka. Ymmärsiköhän isä koskaan tyttärensä saavutuksia? Ehkä ei, sillä Lordi Byron, oikealta nimeltänsä George Gordon Byron (1788-1825)  eli lyhyen elämän Hän kuoli keuhkotautiin Messolonghissa, Kreikan vapaussodassa. Häntä surtiin laajasti ja hänestä tuli legendaarinen hahmo.

Suruni tyttären ja isän kohtaamattomuuden vuoksi tuonkin esiin sitä runoutta, jolla isä eli Lord Byron toi esille ajatuksiaan tyttärestään. Hänen kerrotaan huoahtaneen lapsen syntyessä: "Voi! Minkä kidutusvälineen olenkaan sinussa saanut!" Tuon voi kyllä tulkita myös henkiseksi kärsimykseksi, sillä kyllä isä maailmalla ollessaan ajatteli ja suri lastaan. Hän kirjoitti: "Rakastan suuresti Adaa, ja odotan hänestä vanhuuteni tukipilaria, jos koskaan saavutan tuota ikävää ikäkautta, toivoakseni en. " Myöhemmin hän kirjoitti: " En ole kuullut pikku Adasta, Mykenen Elektrasta, mutta tilinteon päivä on tuleva, vaikka en eläisi näkemään sitä." 

Childe Harolden kolmannen laulun viimeisiltä riveillä Byron puhuttelee tytärtään: 

Vaikka velvollisuudeksesi opetettaisiin vihaa

turta, 

Tiedän, että rakastat minua; vaikka nimeni hiisi

Sinulta kiellettäisiin, pelosta, että muka sinut

murtaa

Kuin loitsu onneton - tai yksinäinen, lohduton

piisi;

Jos konsanaan hauta väliimme sulkeutuisi - ei

mikään muuttuisi:

Tiedän, että rakastat minua ja jos joku vielä 

pieksää

Sinusta pois vereni, se turhuudeks' 

osoittautuisi,

Tavoitteeks' tyhjäks' kerta kaikkiaan - vain se

täsmää,

Että silti minua rakastaisit, vertani enemmän 

kuin elämää.

Adan algoritmi

James Essinger

Kuinka lordi Byronin tytär

Ada Lovelace käynnisti digiajan

Vastapaino, Tallinna 2016

Suomentanut Tapani Kilpeläinen