Jouluinen runokalenteri 24.12.20

Olen tehnyt hurjan matkan ympäri Eurooppaa tavoitellen runoilijoita eri maista. Se on ollut hyvin mielenkiintoista. Valitettavasti suomennos on ollut aika puutteellista. Oli vaikea löytää suomennettuja kirjoja. Ne, jotka jäljitin eri kirjastoista ympäri Suomea, ilmestyivät parin kolmen päästä kotikaupunkini kirjastoon. Kiitän kirjastopalvelua siitä! Oli helppoa netin kautta tilata kirja ja hakea se valmiina nimelläni hyllystä! Miten upea kirjastopalvelu meillä onkaan!

Nyt palaan runojen parissa takaisin Suomeen ja ihan Raaheen asti. Löysin kotoisan ja jouluisan runon paikallisesta vuoden 2020 Joululehdestä Raahe-Seuran toimittamana. Kiitos siitä ja kiitos Hely Kokolle, joka lupasi avata runonsa tähän viimeiseen kalenteri-luukkuun.

Ja tämän vuoden postimerkki on oikein kotoinen suomalainen, jopa runoon sopiva.

Jutta Luukkonen, "Joulutupa"

Mukava katsella suomalaisia joulumerkkejä. Ne löytyvät seuraavasta linkistä vuodesta 1973 lähtien :

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_suomalaisista_joulupostimerkeist%C3%A4

Eräs lapsuuden joulu

Muistan erästä lapsuuden joulua

ei lapsilla enää ollut koulua.

Me pipareita leivoimme, torttujakin.

Teki äiti pullaukot, joululimputkin.

Jouluaattona sauna kun lämpeni

tuumasi äiti, jospa kylpemässä kävisi.

Kun pirtinoven jälkeensä oli sulkenut,

oli joulupukki pihalle jo kulkenut.

Se ovelle koputti ja pirttiin tuli,

vaikka äitimme saunan löylyssä suli.

Jakoi säkistä sukat, kintaat ja leluja.

Saimme hältä myös paljon kiitoksia ja kehuja.

Läks' pukkikin matkaansa jatkamaan

muille lapsille lahjoja jakamaan.

Hetken päästä kun hän oli lähtenyt,

kas kummaa oli äitikin jo pirttiin ilmestynyt.

Tuli sisälle hän ihan ihmeissään,

miten ihmeessä oli pukki jo ehtinyt lähtemään.

Mutta eräs arvoitus pikkutytön mielen täytti:

Kuinka joulupukin kädet niin äidin käsiltä näytti?

Hely Kokko

Raahen Joulu 2020

Raahe-Seura ry