En voi olla tarttumatta Aleksandr Puskinin Jevgeni Oneginiin.
Se senkin vuoksi, että yksi suuri taiteellinen elämykseni nuorena oli päästä katsomaan oopperabalettia "Jevgeni Onegin" Ruotsin kunin-kaallisen oopperataloon ja istumaan sen tummanpunaisen sametin päällys-tettyihin tuoleihin.
Kirjoitetaan, että Puskinin oma elämä oli lähinnä kuin Oneginin elämä, päättyen jopa kaksintaisteluun, kuten hän tässä runoromaanissaan sen kuvasi.
Puskin syntyi varakkaaseen aatelisperheeseen 1799. Hän vietti suuren maailman humuista elämää, kuten hänen runosankarinsakin tutustuen Chateaubriandiin ja Byroniin ja muihin taiteilijoihin. Oneginissa Puskin kuvaa lahjakasta, hyväsydämistä, mutta luonteeltaan heikkoa henkilöä, joita Venäjällä tapasi tusinoittain, kirjoittaa Lauri Kemiläinen esittelyssään. Puskin kuoli kaksintaistelussa vuonna 1837, johon hän oli haastanut ranskalaisen emigrantin Dantes'in. Onegin jäi elämään!
Tässä pieni ote koko kirjallisesta runoromaanista. Se löytyi mm. Raahen kirjastosta.
38.39
myös arkipäiväin virta vies.
Kun nuoruusvuodet menis pian,
niin sielun kiihko kylmeneis.
Hän runon jättäis, parhaimmissa
ois, sarvet päässä, naimisissa,
maall' onnellisna olis vaan
ja eläis aamutakissaan.
Hän elon tuntis tosiansa:
nelissäkymmenissä ois
lihava, sairas, söis ja jois
ja vihdoin viimein vuoteessansa
parissa akkain, lääkkeiden
hän vetäis viime henkäyksen.
Kiitos runojoulukalenterista jo tässä vaiheessa joulun odotusta! Ei olisi ilman tätä venäläinen runoustuttua. Jotain joskus olen lukenut, mutta siitä on todellakin aikaa.
VastaaPoistaHuomaan facebookissa omista kavereistani, kuinka harvat ovat loppujen lopuksi kiinnostuneita runoudesta eikä varsinkaan vierasmaalaisesta. Mutta itselleni avartuu maailma näiden kanssa! Kiva kun olet lukemassa! Ei puutarhuritkaan kovin runoihmisiä ole.
PoistaAikoinaan teimme automatkan Neuvostoliittoon. Reitin varrelle osui Mihailovskoje, jossa oli myös Puskinin äidin kartano. Puskin oli sinne karkotettuna pari vuotta. Siellä hän viimeisteli Boris Godunovin ja osan Jevgeni Oneginista.
VastaaPoistaOi, siis sinullekin noin läheistä, tai siis enemmän kuin minulle! Oli varmasti mieleen jäävä matka! Olen taideopintojen kanssa käynyt nuorena Leningrad (silloin) ja eräs venäläinen opettaja otti minut mukaansa noin 10 vuotta sitten Pietariin. Sittemmin koulujen välistä ystävyyttäkin etsimme Petroskoista. Ikimuistoisia matkoja nekin. Mieheni kanssa haaveiltiin Volgan risteylyä joskus, mutta se jäi....minulla tulee kyllä lisää venäläistä runoutta, mtta en kerro vielä.
Poista70-luvun lopussa Neuvostoliiton matkailu oli suomalaisille helppoa ja suosittua. Kävimme Leningradissa erilaisilla kokoonpanoilla kolmesti. Tuo Neuvostoliiton matka suuntautui omalla autolla Jaltalle. Olimme matkassa 4 viikkoa. Opiskelin tuolloin venäjää, mutta kielitaito ei kyllä silloin kovin hyvin riittänyt. Onneksi etenkin vanhempi väestö puhui hyvää saksaa. Reissu oli todella mielenkiintoinen ja täynnä ikimuistoisia kokemuksia.
PoistaOlen aina lukenut mielelläni runoja. Maailman suuret runoilijat suomalaisten lisäksi ovat tulleet tutuiksi. Seuraan tätä runo-aiheista kalenteriasi mielenkiinnolla, sillä uusia tuttavuuksia täältä näkyy löytyvän.
Elämän kulkua voi kuvata niin monin tavoin. Toteamalla ajan kulun ja pienen osansa siinä, mikä arjessa on.
VastaaPoista