Jouluinen runokalenteri 14.12.20

 Aivan ehdottomasti hakeuduin bulgarialaiseen runomaailmaan. Se sen vuoksi, että tuoreessa muistossa on vielä 10 vuotta sitten tehty Bulgarian matkani Ruusulaaksoon, jossa sain seurata, kuinka ihmeellinen ruusuöly syntyy ja jopa itsekin osallistua siihen. 

Toisekseen, kun käyn tässä kalenterissani läpi monia sodanaikaisia runoilijoita, kuten tätäkin Bulgarian vapaussodan tiimoilta, niin sain Bulgariassa nähdä ja kuulla kiitoksia siitäkin, että suomalaisiakin sotilaita kunnioitettiin. Siellä niitä makasi sankarihaudoilla, olivat osallistuneet taisteluun turkkilaisia vastaan. Sain ihailla kummulle rakennettua kaunista rakennusta, joka oli rakennettu muistomerkiksi kaikille Bulgarian vapaussotaan osallistuville monikansallisuuksille.

Aina suomalainen röyhistää, kun löytää tällaista.

Sain Kuusamon kirjastosta kaukolainana kirjan Hristo Botov, Runot. Hän eli köyhänä tehden erilaisia hanttihommia ja eli vuosiana1848 - 1863. Hän omistautui varhain kirjallisella urallaan vapaus-taistelijoihin. Lopulta hänkin marssi taisteluun saaden surmansa osallistuessaan kansannousuun turkkilaisia vastaan. Häntä pidetään tämän vuoksi Bulgariassa kunnioitettuna sankarina ja martyyrinä.

En tuo fyysistä sotaa hänen runoissaan esille, mutta eräänlaisen henkisen sodan kylläkin ja kyse on rakkaudesta:

Naiselle

Kyselet miksi nyt näin
yön hetkin tulin ja jäin;

aidasta miten puikin

ja varkaisiinko luikin.

Ei vanha miehesi voi

öin nähdä, on pimeää,

turvani ystävä toi,

ei veitsi kotiin jää.

Kuin käärme yö oli maan,

luikersin kuin käärme vaan;

kaikki on hiljaista nyt, 

nukuit, on miehes väsynyt.

Tarhassanne istuin tovin,

tunnustelin veistä kovin;

pian hän tulee, miehes sun, 

tunteepa kostoni mun.

Katselin: kynttilä paloi,

nukuitte, tunsin liekin

kurkussa, vimmaa se valoi, 

kai viha pian hengen viekin.

Tuijotin kyttilään pitkään,

en näe; yöt ei jää mitkään,

yö pois jo liukuu ja kulkee, 

sarastus taas sen sulkee. 

Satakielipä laulaa;

riemulla aamun se kohtaa;

pää ikkunasta näkyy

ja hymyä se hohtaa.

Tunsinhan sinut heti,

se näky luokseen veti:

"Toiste", linnuille haastoin,

loikin, pensaikko raastoi.

Se on syy tulooni näin,

yö kurjin, synkin hetkin jäin:

käy meistä toinen kuolemaan -

sun miehes - tai minä vaan!

Hristo Botev

Runot

Kirjayhtymä1976

suomentanut Tarmo Malenius