Löysin Kontatantinos Kavafisin (1863-1933) nettiä penkoessani. Häntä voisi nimetä melkein kansainväliseksi runoilijaksi, sillä hän kasvoi aikuiseksi Konstantinopolissa ja Englannissa, mutta päätyi Egyptiin virkamieheksi. Siellä hän kiinnostui antiikin sankareista. Ei siis Kreikkaa ilman antiikkia!
Kavafis on yksi tunnetuimmista kreikkalaisista runoilijoista. Hän kiinnostui Antoniuksen tunnoista Egyptin Kleopatran aikana. Runo kuvaa mielestäni urheaa luopumista. Runossa on mukana tarua siitä, kuinka ihmeellinen musiikki liittyi Egyptin traagiseen kohtaloon.
Jumala hylkää Antoniuksen
Kun keskellä yötä yhtäkkiä kuulet
näkymättömän seurueen kulkevan ohi
soidessa ihmeellisen musiikin ja äänten soiden -
älä turhaan murehdi onneasi, joka jättää,
älä epäonnistumisia, älä kokonaisen eliniän
suunnitelmia, jotka kuvitelmiksi muuttuivat.
Kuin kauan sitten valmistautuneena, rohkeasti
sano jäähyväiset Aleksandrialle, joka lähtee.
Varsinkaan älä mitään uskottele itsellesi,
älä sano, että se oli unta, että kuulit väärin;
älä alennu sen kaltaisiin turhiin toiveisiin.
Kuin kauan sitten valmistautuneena, rohkeasti
kuten sopii sinulle joka olit tällaisen kaupungin arvoinen,
mene vakain askelin ikkunaan
ja kuuntele liikuttuneena, mutta
älä rukoile, älä valita niin kuin pelkurit,
vaan viime nautinnoksesi kuuntele
salaperäisen seurueen ihania soittimia
ja sano jäähyväiset Aleksandrialle, jonka menetät.
Suokaa anteeksi, mutta en enää löytänyt nettisivua, josta tämän runon poimin, joten suomentaja jäi huomiotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!