Jouluinen runokalenteri 8.12.20

Postimerkkijä omaan nettiluettelooni keräten, olen huomannut, että katolisissa maissa on postimerkkien aiheena usein juuri jouluevankeliumi. Tässä tapauksessa kuvattuna lasten kautta. 

Irlannista löysin runoutta minulle raskaimman kautta. William Butler Yeats (1865 - 1939) Nobel-kirjailija ja suuri symbolisti. En ymmärrä häntä paljoakaan, kehtaan tunnustaa. Kirja, jota olen selaillut, sisältää myös tulkintoja eri runoille. Otan sen esiin ennen kuin kirjoitan tämän runon, jonka valitsin. 

Valitsin runon Maailman ruusu, sen nimen mielenkiinnosta, kuinkas muuten. Mitä voi olla maailman ruusu? Minkä mittavan työn suomentaja Aale Tynni onkaan tehnyt, kun hän myös selittää Yeatsin runoja, kuten tätä: Ruusu on yleisesti irlantilaisten runoilijoiden käyttämä runokuva. Yeats on itse selittänyt ruusulla tarkoittavansa sielullista kauneutta ja yhdistää siihen myös teosofista mystiikkaa. Se ehkä on myös Maud Connelille (= Troijan Helena)  kohdistettu rakkausruno. Usna; liian suuri kauneus.

Ymmärtäisin, että ihmisen kauneus ja elämä on katoavaista, hetken kukoistavaa kuin ruusu. Mutta luonto pysyy. Mitä lukijani tuosta löytää?

Maailman ruusu

Ken uskoi: kauneus häipyy niinkuin uni?

Ylväiden huulien vuoksi, suruisain,

suruisain, koska ei uutta ihmettä näy,

menehtyi Troia suureen hautaloimuun,

kuolivat Usnan lapset. 

Me häivymme ja kamppaileva maa:

sieluissa, jotka huojuen väistyvät

kuin talviset kalvaat vedet tähtien alla,

taivaan häipyvän vaahdon, elävät yhä

nuo yksinäiset kasvot.

Oi arkkienkelit, hämyssä kumartakaa:

kun ei teitä ollut tai sydän ei sykkinyt,

eräs väsynyt, lempeä viipyi Istuimen luona:

niin Jumala loi maan ruohoiseksi tieksi

hänen vaelluksensa alle. 

William Butler Yeats
Runoja
suomentanut Aale Tynni
WSOY 1968