keskiviikko 9. joulukuuta 2020

Jouluinen runokalenteri 9.12.20

Saksalainen Bertol Brecht on tunnettu näytelmistään. Sodan aikana hän joutui pakenemaan ja oleskelemaan hyvin monissa maissa, mm. Suomessakin. 

Valitsin hänen runoistaan sen, jossa hän kertoo itsestään. 



BB-poloisesta

Minä, Bertol Brecht, olen mustista metsistä.
Minut äitini kaupunkiin toi ruumiissaan.
Ja mustien metsien kylmyys
on pysyvä minussa hamaan kuolemaan.

Minä viihdyn asfalttikaupungissa. Alusta asti
sen kuolinsakramenteilla itseni varustin.
Ne ovat: Tupakka. Viina. Sanomalehdet.
Epäluuloinen olen ja laiska ja tyytyväinenkin.

Olen suopea ihmisille. Heidän muotinsa mukaan
panen päähäni knallinkin, jos tarvitaan.
Sanon heistä: elukkalaji, jossa on outo haisu.
Ja: Olkoon, parempi ei ole omanikaan.

Joka aamupäivä keinutuolissa istun
parin naisenpuolen kanssa. Se huvia tuottaa.
Minä katselen heitä suruttomasti ja sanon:
Kas tässä on kaveri, johon ei kannata luottaa.

Vaan illan suussa kokoan miehisen seuran,
ja gentelmannien tyyliin keskustellaan silloin.
Jalat pöydälläni he istuksivat ja 
sanovat: Jahka me tästä ... enkä
minä kysele: milloin?

Kun aamu on harmaa ja kuuset kusevat vettä
ja niiden loiset, linnut, heräävät kirkumaan
minä kaupungissa juon lasini pohjaan ja viskaan
pois sätkän ja putoan uneen levottomaan. 

Me olemme kevyttä sukua, pesinä talot
joita ei tuhoa mikään, niin arveltiin.
(Tämä unelma Manhattanin pilvenpiirtäjät nosti
ja upotti ohuet kaapelit Atlantiin.)

Jää kaupungeistamme vain mikä lävitse kulki: tuuli!
Talo iloksi sille, joka sen tyhjentää.
Ohimenevää olemme itse, tiedämme kyllä,
ja jälkeemme tulee: ei mitään merkittävää.

Kun tulevat mullistukset, toivottavasti
en anna sikarin sammua silloinkaan,
minä, Bertol Brecht, jonka mustista metsistä varhain
toi äitini kaupunkeihin ruumiissaan.

(tämän runon suomentanut Elvi Sinervo)

Bertol Brcht
Runoja 1914-1956
Tammi 1965

Suomentanut ja valikoinut Brita Polttila
suomentanut Brita Polttila

1 kommentti:

  1. Voi kuinka tykästyin tähän itsensä tulkintaan. Siitä henkii aika ja ajan tavat. Sukupuoliroolit näin ilmaistuna saisivat nykyään huutia. Mutta maailman kuva, onko se muuttunut merkitykseltään. Jokainen aika kokee itsensä tärkeimmäksi ja epäilee tulevaa.

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!