Jouluinen runokalenteri 9.12.20

Saksalainen Bertol Brecht on tunnettu näytelmistään. Sodan aikana hän joutui pakenemaan ja oleskelemaan hyvin monissa maissa, mm. Suomessakin. 

Valitsin hänen runoistaan sen, jossa hän kertoo itsestään. 

BB-poloisesta

Minä, Bertol Brecht, olen mustista metsistä.

Minut äitini kaupunkiin toi ruumiissaan.

Ja mustien metsien kylmyys

on pysyvä minussa hamaan kuolemaan.

Minä viihdyn asfalttikaupungissa. Alusta asti

sen kuolinsakramenteilla itseni varustin.

Ne ovat: Tupakka. Viina. Sanomalehdet.

Epäluuloinen olen ja laiska ja tyytyväinenkin.

Olen suopea ihmisille. Heidän muotinsa mukaan

panen päähäni knallinkin, jos tarvitaan.

Sanon heistä: elukkalaji, jossa on outo haisu.

Ja: Olkoon, parempi ei ole omanikaan.

Joka aamupäivä keinutuolissa istun

parin naisenpuolen kanssa. Se huvia tuottaa.

Minä katselen heitä suruttomasti ja sanon:

Kas tässä on kaveri, johon ei kannata luottaa.

Vaan illan suussa kokoan miehisen seuran,

ja gentelmannien tyyliin keskustellaan silloin.

Jalat pöydälläni he istuksivat ja 

sanovat: Jahka me tästä ... enkä

minä kysele: milloin?

Kun aamu on harmaa ja kuuset kusevat vettä

ja niiden loiset, linnut, heräävät kirkumaan

minä kaupungissa juon lasini pohjaan ja viskaan

pois sätkän ja putoan uneen levottomaan. 

Me olemme kevyttä sukua, pesinä talot

joita ei tuhoa mikään, niin arveltiin.

(Tämä unelma Manhattanin pilvenpiirtäjät nosti

ja upotti ohuet kaapelit Atlantiin.)

Jää kaupungeistamme vain mikä lävitse kulki: tuuli!

Talo iloksi sille, joka sen tyhjentää.

Ohimenevää olemme itse, tiedämme kyllä,

ja jälkeemme tulee: ei mitään merkittävää.

Kun tulevat mullistukset, toivottavasti

en anna sikarin sammua silloinkaan,

minä, Bertol Brecht, jonka mustista metsistä varhain

toi äitini kaupunkeihin ruumiissaan.

(tämän runon suomentanut Elvi Sinervo)

Bertol Brcht

Runoja 1914-1956

Tammi 1965

Suomentanut ja valikoinut Brita Polttila

suomentanut Brita Polttila