Rakas pieni Suomi! On syntymäpäiväsi kaiken koronakurimuksen keskellä. Ainakin luonto sitä juhlii kauneimmilla juhlavaatteillaan, auringon kultaamana. Ihaillaan sitä!
Tähän päivään en voi ottaa amerikkalaista runoutta, vaan kiidän takaisin Suomeen ja otan esille Kaarlo Sarkian realistisen runon Elämän viisauden kirjasta (toimittanut Hannu Tarmio). Siihen rinnalle sytytän vaaleanpunaisen kynttilän. Se symboloi TOIVOA.
Kaarlo Sarkia (1902 - 1945) kirjoitti runoja selvällä rytmillä riimitellen. Sarkia oli oppinut mies ja käänsi mm. italian ja ranskan kielisiä runoja suomeksi. Elämän lähtökohdat eivät hänellä olleet helppoja. Hän syntyi aviottoman piikatytön lapsena ja sairasti tuberkulosia. Hän sai kuitenkin kiitosta runoista jo elinaikanaan. WSOY myönsi hänelle stipendin, minkä turvin hän matkusti Sveitsiin ja Italiaan hoitamaan sairauttaan. Matkat innoittivat häntä kirjoittamaan lisää runoja, joille mm. Erik Bergman, Kaj Chydenius ja Petri Laaksonen ovat tehneet sävellyksiä.
Kaarlo Sarkia
Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla
tai jos liettä ei sulla,
sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää.
Älä haudoille elämään lymyyn kulje:
Ei kuolema sinulta oveaan sulje.
Kuin lintu lennä,
älä viipyen menneen raunioilla
nykyhetkeä häädä.
Suo jääneen jäädä,
suo olleen haudassa olla,
tulevaa koe vastaan mennä.
Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:
On kuoleman portti aina avoin.
Älä koskaan sano:
- Tämä on iäti minun.
Elon maljasta juovu,
taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.
On maailman rikkaus sinun,
kun mitään ei omakses ano.
Elä pelotta varassa yhden kortin:
Näet aina avoinna kuoleman portin.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
VastaaPoista