Raahe todella kylpee jouluvaloissa. Vanhan seminaarin pihaan on jo useana jouluna pystytetty kaunis valomaisema, jota on käyty ihailemassa. Nyt tosin tämä kaikki on esillä vain lauantain. En itsekään muistanut sitä, kun kaupungissa kävin.
 |
| Kuva Taina Kivelä |
Viivyn vielä hetken Margaretin luona... ihastuin hänen runoonsa "Punainen paita", josta tähän kuitenkin otan vain alun ja lopun. Pari muuta runo-osiota menevät niin verenpunaisella vauhdilla, että jätän ne pois, suonettehan. Margaret on ihana ihminen, mutta hän porautuu niin syvälle aiheessa kuin aiheessa, että ihan hirvittää, niin totta kuin se kaikki on, ihmisen elämää mielikuvine kaikkineen. Voitte kuvitella, mitä kaikkea Margaretin mieleen tulee punaista paitaa ommellessa.
Punainen paita I
Siskoni ja minä ompelemme
tyttärelleni punaista paitaa.
Hän neulaa, minä päärmään,
ojentelemme saksia
pöydän puolelta toiselle.
Lasten ei pitäisi pukeutua
punaiseen, muuan mies
sanoi minulle.
Nuorten tyttöjen ei pitäisi
pukeutua punaiseen.
Joissakin maissa se on
kuoleman väri,
toisissa intohimon,
toisissa sodan, toisissa vihan,
toisissa uhrista vuotavan
veren väri.
Tytön pitäisi olla harso,
valkoinen varjo, veretön
kuin veteen heijastuva kuu,
ei koskaan vaarallinen.
hänen pitäisi pysyä vaiti
ja välttää punaisia kenkiä,
punaisia sukkahousuja,
tanssimista.
Punaisissa kengissä
tanssiminen tietää kuolemaa.
.....
V
Paita on valmis, punainen,
tummanpunakukkainen,
helminapit.
Tyttäreni panee sen päälle.
pyörii värissä,
joka ei merkitse hänelle
muuta kuin että se on lämmin
ja heleä. Hän juoksee
paljasjaloin lattian poikki,
pakenee meitä,
se on uusi leikki,
huiskii punaisia käsivarsia
riemuissaan, ja ilma
räjähtää täyteen lippuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!