"Aurinko on hyvin sairas, se ei jaksa enää nousta ylemmäksi", kertoi eräs pieni poika tekemästään kuvasta, jossa Auringolla oli kyyneleet silmissä. Se oli pojan tulkinta siitä, miksi Aurinko jäi niin matalalle joulukuussa.
Tuolla etsiessäni E-Amerikan runoilijoita kautta aikojen, muistin illalla, että minullahan on vieläkin vanhempaa runoutta aivan tuolla kirjahyllyllä. Löysin kuin löysinkin pienen teoksen nimeltä Popol Vuh,
Maya-intiaanien kansalliseepos. Espanjalaiset polttivat suuren osan ikivanhoista kirjoituksista 1500-luvulla, mutta tämä on säilynyt. Sen kääntäjinä ovat Helinä Karttunen ja Ulla Ranta, Like 1997.
Kiitos heille, että olen voinut tutustua tuohon ihmeelliseen Quiche-heimon kirjaan, jossa pelataan palloa niin että maa järkkyy ja alisen maailman ihmiset suuttuvat. Siinä kuvataan myös maailman synty, josta otan osan tähän:
" Tämä on ensimmäinen kertomus, ensimmäinen tarina.
Ei ollut vielä ihmisiä, ei eläimiä, ei lintuja, ei kaloja eikä rapuja;
ei puita, eikä kiviä, ei luolia eikä rotkoja, ei ruohoa eikä metsää
- vain taivas oli olemassa.
Maan pintaa ei vielä näkynyt.
Oli vain tyyni meri ja ääretön avaruus.
Mitään ei ollut luotu, ei mitään, mistä lähtisi ääntä;
ei mitään, mikä liikkuisi tai värähtelisi, mitään ei kuulunut taivaalta.
Mitään ei näkynyt; oli vain tyyntä vettä, vain autio, peilityyni meri.
Elämää ei vielä ollut.
Kaikki oli vaiti yön pimeydessä, hiiskahdustakaan ei kuulunut.
Vain Luoja ja Muodonantaja, Tepeu ja Gucumatz, esivanhemmat, olivat vedessä loistaen valoaan.
Koska he olivat sinisten ja vihreitten sulkien peitossa, heitä kutsutiin Gucumatziksi.
He olivat suuria tietäjiä ja suuria ajattelijoita.
Oli olemassa myös taivas ja salama eli Taivaan Sydän, mikä on Jumalan nimi.
Taivaan Sydämellä on kolme hahmoa:
esimmäinen on nimeltään Caculha Huracan, toinen Chipi-Caculha ja kolmas Raxa-Caculha.
Silloin saapui sana, ja Tepeu ja Gucumatz kohtasivat toisensa, pimeydessä ja yössä,
ja Tepeu ja Gucumatz puhuivat keskenään.
He puhuivat ja keskustelivat, tuumailivat ja pääsivät viimein yhteisymmärrykseen.
Heidän siinä miettiessään heille valkeni, että ihmisen pitää ilmestyä, kun aamu sarastaa.
Niinpä he alkoivat suunnitella luomistyötään;
kuinka puut ja pensaat kasvaisivat,
kuinka elämä syntyisi ja kuinka ihminen luotaisiin.
Taivaan Sydän, jonka nimi oli Huracan, suunnitteli ja järjesti näin pimeydessä ja yössä.
Tepeu ja Gucumatz tapasivat siis toisensa;
he neuvottelivat, miten saada aikaan elämää ja valoa;
mitä heidän pitäisi tehdä, että valkenisi ja aamu sarastaisi
ja kuka heitä palvoisi uhrilahjoin.
- Tapahtukoon näin! Tyhjyys täyttyköön!
Vedet vetäytykööt ja väistykööt,
maa kohotkoon ja lujittakoon!
Niin he sanoivat.
Tulkoon valo ja aamunsarastus taivaan ja maan päälle!
Kun ihmisolento on luotu,
kun ihminen on saanut muotonsa,
vasta sitten saakoon meidän luomistyömme kunniaa ja kiitosta!
Niin he sanoivat."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!