Yhä riittää kylmää. Katselin kaupungissa naakkoja, jotka kyyhöttivät yhden puun oksilla rinnakkain räpytellen siipiään ja pörhistäen sulkiaan. Taisi niitä palella. Sääliksi kävi. Itsellä oli paksusti päällä lapasia myöten, joten ei palellu.
 |
| Kodin lämmin ikkuna |
Edelleen ollaan Chilessä. Chileä ei voi runouden saralta ajatella ilman Pablo Nerudaa.
Hän eli vuosina 1904-1973 ja on maailmalla ihailtu Nobel-palkittu runoilija. Hän toimi poliitikkona kommunistipuolueessa, diplomaattina ja kunniakonsulina mm. Burmassa, Colombossa, Buenes Airesissa ja Barcelonassa. Häntä pidetään yhtenä 1900-luvun tärkeimmistä latinalaisamerikkalaisista kirjailijoista. Hänen alkuperäinen nimensä oli Ricardo Eliecer Neftali Reiyes Basoalto, mutta hän otti taiteilijanimekseen lainaten tzekkiläistä Jan Nerudaa. Hän oli hyvä ystävä espanjalaisen runoilija Carcia Lorcan kanssa. Hän joutui pakenemaan Chilestä 1949, mutta palasi takaisin 1952 ja eli lopun elämäänsä arvostettuna henkilönä.
https://nokturno.fi/files/pablo-neruda/Pablo-Neruda_20-rakkausrunoa-ja-epatoivon-laulu.pdf
Oi mäntyjen lakeus, särkyvien aaltojen kohina,
valojen hidas leikki, yksinäinen kello,
ilta laskeutuu silmillesi, nukkeni,
maankuori, jolle maa laulaa!
Sinussa laulavat joet ja sieluni pakenee niihin
kuin halusi, ja sinä lähetät sen minne haluat.
Toiveittesi jousella tähtää tielleni
ja kiihkossa tulen vapauttamaan nuolieni parven.
Ympärilläni näen usvaisen vyötärösi
ja sinun hiljaisuutesi metsästää vaivattuja hetkiäni,
ja sinuun jolla käsivarret ovat läpikuultavaa kiveä
ankkuroituvat suudelmani ja kostea haluni tekee pesän.
Oi sinun mystillistä ääntäsi jolle rakkaus lyö
tummasti sointuen ja iltaan kuollen!
Olen nähnyt syvät hetket, peltojen ylitse,
tähkäpäiden lyövän tuulen kitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!