Jouluinen runokalenteri 22.12.21

Ah, nyt kääntyy Maapallo kohti valoa! Talvipäivän seisaus oli eilen.

Paistoin joulumuoripullia rusinasilmineen. Vien niitä hyville naapureille iltapalaksi näin joulun alla. Mutta ei meinannut leipomuksesta tulla mitään. Ensin unohdin juuritaikinasta hiivan ja ihmettelin, kun ei poreile. Sitten laitoin liikaa jauhoja ja yritin vedellä sitä notkistaa. Voisulalla jotenkin. On eri juttu leipoa kuumina hellepäivinä kahvilaan nisua kuin kylmän kourissa talvella, huomaan. Mutta ihan syötäviä tuli. Toivottavasti. 

Lapsia alkaa jo jännittää aika paljon. Kun koulu loppuu, kodeissa ollaan helisemässä tuon jännityksen kanssa. 

Siksi valitsin inuiittien tarinoista suloisen pienen sadun, jonka voi lukea lapselle joutessa. Sadun nimi on 

Utelias hiirilapsi

Kun hiirilapsi kurkisti eräänä päivänä ulos kotikolostaan, se huomasi korkeita puita oven edustalla. Se tuumi itsekseen:

" Voi tavaton! Mitä mahtaa olla sinisen taivaan yläpuolella? Nämä korkeat puut varmaankin kannattelevat sitä."

Se mietti asiaa lisää ja puheli taas: " Minäpä aion ottaa siitä selvää. Jyrsin poikki tämän rungon, jota vasten taivas on nojallaan."

Pikkuruinen hiiri ahkeroi niin kauan, että sen leukoja särki. Aina kun ees taas huojuva puu tuntui kallistuvan hiirtä kohden, se kipitti kotikäytävään. Sinä päivänä hiirilapsi ei vielä saanut puuta kaatumaan. Levolle käydessään se ajatteli yhä pystyssä seisovaa mahtavaa puuta, kaunista sinistä taivasta ja kaikkia niitä puita, joita se vielä joutuisi jyrsimään.

Herättyään hiirilapsi sanoi vanhemmilleen; " Äiti ja Isä, tänään minä tipautan sinisen taivaan sijoiltaan."

Hänen vanhempansa vastasivat: "Anna mennä vain, pikku hiirulaisemme. Ethän muuten saa selville, mitä sen tuolla puolen on."

Hiirilapsi meni ulos ja katseli tovin pilviä, lintuja ja kärpäsiä. Sitten se alkoi taas jäytää poikki taivasta kannattelevaa puuta. Ja äkkiarvaamatta puu kaatuikin tärisyttäen voimalla maata pikku hiiren jalkojen alla, eikä se ehtinyt edes pinkaista käytävään suojaan.

"Huh sentään!" Olenpa iloinen, että puu ja taivas eivät sittenkään kaatuneet päälleni."

.....

Selityksenä tarinan lopussa: Oikeastaan "puu" oli vain paksuvartinen ruoko, mutta tällä tavoin utelias hiirilapsi sai selville, että korret ja puut eivät oikeasti kannattele taivasta.

Kirjassa "Miten sumu syntyi ja muita inuiittien ja jupikien taruja"