Jouluinen runokalenteri 15.12.21

Lauha ilma ja hienoinen tuuli riisuu maisemia pumpulimekoista. On harmaata ja harmaampaa, mielikin välillä maassa. Autoon taas vaihdettiin joku osa. En kyllä syö samaa ruokaa neljättä päivää. Vein närhille, joka heti rääkäsi iloisesti lähimetsästä.

Nyt tarvitaan intohimon herättäjää, jotakin, joka saisi veret kietämään. Ja löysin sellaisen!

Se löytyi Meksikosta, Pablo Nerudan ystävä, Oktavio Paz (1914-1998) . Hän sai Nobelin palkinnon kirjailijana ja runoilijana 1990. Hän oli diplomaattina Intiassa, jossa hän kirjoitti paljon. 

Käsissäni on runoteos Aurinkokivi, joka sisältää yhden runon sivulta sivulle jatkuen kuin suuren joen pauhu. Se on ylistysruno! Viivyn sen kanssa muutaman päivän ja laitan tähän siitä osioita.

Jos mahdollista, lue tämä ääneen, anna sen vieriä voimistuen....

Sinun maissihameesi lepattaa ja laulaa,

kristallihameesi, vesihameesi,

huulesi, hiuksesi, katseesi,

koko yön sinä sadat, koko päivän

avaat minun rintani vesisormillasi,

suljet silmäni vesihuulillasi,

luitteni lomiin sinä sadat, rintaani

upottaa juokseva puu vesijuuriaan,

minä vaellan läpi sylisi kuin läpi virran,

minä vaellan läpi ruumiisi kuin läpi metsän,

kuin vuoristopolkua,

joka äkkiä päättyy jyrkänteen reunaan,

kuljen läpi teroitettujen ajatustesi 

ja tullessani ulos valkeasta otsastasi

minun varjoni suistuu alas ja murskaantuu,

kokoan sirpaleeni yhden toisensa jälkeen

ja ruumista vailla jatkan hapuillen etsintääni.

Aurinkokivi, suomentani Pentti Saaritsa, 1990