Koronarajoituksia tulee vain lisää, mutta ymmärrettävästi! Kuinkahan moni ehti nauttia vanhan ajan pikkujouluista? Varjostikohan sielläkin korona tunnelmaa?
Merenhelmien eli tanssiystävieni kanssa vietimme jo kauan sitten sellaiset pikkujoulut etten ole pitkään aikaan saanut nauraa niin paljon. Leukalihakset kipeytyivät. Arvata voi, kun mummat löytää juttuja! Ei ne isoja tarvi olla, kun nauraa käkätetään. Suurkiitokset niiden järjestäjille!
Runojen ja tarinoiden maailma on ihmeellinen. En jätä vielä Amerikan puolta aivan kokonaan. Siirryn inuiittien asuinsijoille ja vanhaan tarinamaailmaan. Kun tuolla 10.12. runoluukun sisältö kertoi E-Amerikan Quishe-heimon tarinaa maailman synnystä, niin nyt on inuiittien vuoro.
Löysin kirjastosta pienen mielenkiintoisen kirjan "Miten sumu syntyi ja muita inuiittien ja jupikien taruja", Kamely, suomentanut ja toimittanut Mika Vaaranmaa.
Ihmisten saapuminen
Kauan sitten, kun maan oli aika syntyä,
se putosi alas taivaalta.
Maa, kukkulat ja kivet sekä kaikki muu
putosivat taivaalta
ja sillä tavoin maailma syntyi.
Ja kun maailma oli valmis,
saapuivat ihmiset.
Kerrotaan, että he tulivat esiin maasta.
Pajupensaiden peittämästä maasta
ilmestyi pieniä, pajunlehtien peittämiä lapsia.
He makasivat potkiskellen
pienten pensaiden keskellä,
sillä he eivät osanneet edes ryömiä,
ja maasta he myös saivat ravintonsa.
Sitten kerrotaan jotain miehestä ja naisesta,
mitä oikeastaan!
Sitä ei tarkalleen tiedetä.
Milloin he löysivät toisensa
ja milloin he olivat varttuneet?
Minä en tiedä.
Mutta nainen ompeli lapsille vaatteita
ja lähti sitten vaeltamaan.
Ja hän löysi pieniä lapsia, puki heidät
valmistamiinsa asuihin
ja toi heidät kotiinsa.
Tällä tavoin ihmisten määrä lisääntyi.
.....
..... jos haluat lukea tarinaan jatkoa ja lisää, voit lainata tämän kirjan, sillä kun ihmisiä syntyi liian paljon, ei tarinan loppu ollut mukavaa luettavaa. Ei koronajoulun alla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!