Ruusujen pikkuserkku RUUSUSUOLA

Vuosia sitten näin ystävälläni kerran kauniin tuikkulampun. Tuikku oli sytytetty jonkin vaaleanpunaisen möykyn sisälle ja hohti kauniisti vaaleanpunaista valoa. Ihastuin ja sain tietää että se oli vuoresta louhittu ruususuolakimpale, joka oli kaiverrettu tuikkua varten. Kuulin myös, että lämmössä se kimpale säteilee jotakin ioneja, jotka ovat terveellisiä ja voivat jopa auttaa astmaattiseen yskään. Näitä lamppuja on saatavilla myös sähköisinä, isompia ja pienempiä. Aika monessa kodissa niitä nykyään näkyykin.

Tilaisuuden tullen ostin heti sellaisen miehelleni, joka öisin yski. Mieheni muutenkin tykkää sytytellä kynttilöitä, joten tuo tuikku paloi ruususuolan sisällä vuosien ajan makuuhuoneessa. Sitä oli kaunis katsellakin. Ja samalla se toimi yövalona. 

Sittemmin törmäsin ruususuolaan myös keittiösuolana ja sellainen vaaleanpunainen pussukka on aina tarttunut käteeni, kun se kohdalleni osunut. Olen käyttänyt sitä varmaan jo kolmisen vuotta keittiössäni.

Ja hyvälle suolalle on annettu ruusun kaunis nimi, Ruususuola, varmaankin sen luonnon kauniin vaaleanpunaisen värin mukaan. Tuo vaaleanpunainen väri tulee sen sisältämästä mangaanista ja raudasta, jota sanotaan tässä suolassa olevan n. 28 prosenttia enemmän kuin merisuolassa. Tätä suolaa louhitaan Boliviassa melkeinpä käsityönä. Tällainen työ- ja tutkimusprojekti on toiminut Suomen, Japanin ja Andien välillä jo 1990-luvulta ja siitä on kaunista tarinaa ja tutkimustyön tuloksia tällä sivustolla. Koska Ruusu avasi minulle myös tämän Masajo-sivut ja nämä kauniit tarinat, tykkään, että ruususuola toimii Ruusunkukan pikkuserkkuna aivan kuten ruusukvartsikin, josta haluan kertoa enemmän tuonnempana. Täältä löytyy paljon muutakin mielenkiintoista tietoa, kuten mistä sitä voi ostaa.

  

Muistan myös vuosia sitten saaneeni eräältä ystävältä voimajuoman reseptin, ja se löytyi samaisilta sivuilta. Siellä kerrotaan myös intiaanisokerista, joita tuo sama projekti on tutkinut ja tuottanut Suomeen.

Jaksamisjuoman ohje:

3 dl vettä sekoitetaan 1/4 teelusikallista Ruususuola-kristallisuolaa ja 3 rkl Intiaanisokeri-täysruokosokeria. Olemme suositelleet ja suosittelemme edelleen nauttimaan tämän jaksamisjuoman joka aamu. Määrää voi säädellä maun mukaan mieleisekseen. Aluksi voi kokeilla pienempiä määriä.

Käytän saippuan malliin hiottua ruususuolakimpaletta saunassa. Sielläkin se lämmössä hajottaa ioneitaan, mutta hierasen sillä aina kovettumia jalkapohjissa, polvissa ja kyynärtaipeissa. Ja se todella auttaa pehmittämään niitä.

Sekä tietenkin sarvikuonossa kun huuhtelen nuhaista nenääni. Tässä linkki suolan käyttöohjeista. Siellä sitä kutsutaan kristallisuolaksi myös. 

Kiitos siis ruusuisen ulottuvuuden! Tämähän pitää olla tässä! 

Ruusublogin syntymäkartta

Syntymäkartan voi tehdä myös asioille, tapahtumille, ryhmille, matkoille ja mille tahansa, mitä haluaa tutkailla planeettaenergioiden taholta.

Tässä tein astro.comin sivustolla itselleni kartan siitä päivästä, jolloin syntyi ensimmäinen Metsätontun Ruusutarhan blogisivu. Kellon aika karttaan tuli siitä hetkestä kun painoin ikkunaa ’Julkaise teksti’.  Olen kirjoitellut tätä nyt pari kuukautta, ja se on tullut minulle tärkeäksi. Olen saanut siihen purkaa kirjoitusvimmaani ja tutustua ruusun ihmeellisen maailmaan. Se taas on ravinnut sieluani kummasti, ja olen innostunut tutkimaan ruusua enemmänkin.

Aurinkohan on tammikuussa Kauris-merkissä ilman muuta, mutta että myös tuon kartan nousumerkki (ASC) osui samalle merkille, on vain hyvä! Tarvitsen blogissani juuri sitä luonnonvoiman realiteettia ja jotakin totta, ettei siitä tule mitään vuodatuskaivoa. Illuusiota saa olla. Eipä silti, kauris on minun eläinsymbolini myös!

Kauriinluontoista vastuuta blogissani otan omasta terveydestäni kehoa, mieltä ja sielua myöten. 

Pallas Athene, henkinen aurinko on siinä rinnalla. Auringon edellä kulkee Mars toimeliaana, samassa merkissä sekin.  Pluto on tuolla taustalla, mutta onneksi se kulkee niin hitaasti, ettei tulevina vuosina ehdi tehdä suuria muutoksia ruusuisiin unelmiini. Marsin transiitti yhtymässä Chironiin. Sitä en osaa tulkita…

Ykköshuone, minuuteni alue, on voimakkaasti esillä. Kuten bloginikin! Hehheh!

Kuu on Kaloissa ja sekstiilissä Aurinkooni, antaa tunteiden vain vapaasti virrata ja vettä sataa puutarhaani!

Missäs on Rosa-asteroidi? Tuollahan se tulisessa Oinaassa, sekin vielä huoneessa 1, haastaa blogiani neliössä Aurinkoenergiaan ja oppositiossa Saturnukseen. Siis paljon on oppimista ruusuissa! Ja tietoni ja tulkintani hyvin rajoitettua. Tontun tonttuilua.

Entä itse Rosengard eli ruusutarha-asteroidi? Ravussa 7.huoneessa (ihmissuhteiden huone) ja kolmiossa Kuuhuni ja oppositiossa Plutoon. Vähän vahingossa tuli facebookin rakennettua tuo Ruusutarhaystävien ryhmä. Mutta sehän toimii piristävänä kanavana siinä itse kullekin, kuka haluaa ja miten.

Venus on 9.huoneessa (filosofia ja totuus) Jousimiehen merkissä. Blogi-toimintanihan on yhtä penkomista ja tutkimista, mutta paljon tunteiden viemää. Sinne tänne iloisesti kuin tulikärpänen lentelen! Tartun juttuun mikä juuri sillä hetkellä mieleen tulee ja tuntuu. Nyt transiiteissa Venus tekee yhtymää Aurinkoon ja vaatii kauneudentajua lisää. Hm.

Merkurius 12.huone. Lienee blogini työskentely lähtöisin alitajunnasta. En itsekään ymmärrä mistä sen sain päähäni. Mistä blogi ja mistä ruusu? En tiedä. Transiittina Merkurius tutkailee Kuuta, herättelee syviä tunteita esiin, joita nuo mielenmaisemat tuossa ilmaisevat.

Tätä karttaa on mielenkiintoista tutkailla sitten keväällä joskus uudestaan, kun Saturnus ja Jupiterikin tekevät uusia kuvioita kartallani. Heips!

Annetaanpas lauluvuoro Kauriille!

Mielen puutarhaa...

Ajattelen näin, että esimerkiksi ne arvot, mitä äidillä ja isällä on, siementävät omansa minun omaan mieleni puutarhaan. Siitä syntyy osin mieleni maisema.

Ajattelen, että mieli on aivan jotakin toista kuin muu perimä esim. geenit tai temperamentti. Mieli on pitkälti ympäristön tuotetta ja minä itse voin omalta osaltani valita mitä siellä mieleni tarhassa viljelen. Sinne tuuli tuo lisää ympäristöstä omia lajejaan, mutta minä voin ne nyhtää pois. Ja minä voin hakea muualta sinne mieleisiäni tuotteita.

Minä itse voin aika pitkälle valita millainen mieleni puutarha on. Mutta minun pitää se ensin tiedostaa.

Olen joskus kuullut sanottavan, että mieli on jonkinlainen silta tai käsi sielun ja persoonan välimaastossa. Kysytään, mitä ’mieltä’ sinä olet? Minä olen sitä mieltä että… Mistä minä silloin siihen vastauksen otan? Sielustako se löytyy vai persoonastani? Uskoisin, että juuri siitä ympäristöstä mikä minuun on vaikuttanut.

Jos äitini mielen perintöä onkin puutarha ja kukat, niin isän mielen perintöä on musiikki. Ne kaksi asiaa tulevat hyvin syvältä lapsuudestani, ja juuri sellaisia asioita ei noin vain perata pois eikä ole syytäkään, jos ne ovat positiivisia ja edistävät kasvuani. Mietinkin mitä olisin ilman niitä. Kuitenkaan minusta ei ole tullut puutarhuria sanan varsinaisessa mielessä. Eikä minkäänlaista muusikkoa. Ehkä musiikillisesti olen eniten tanssija.

Silti musiikki on aina kuulunut elämääni sen nautinnollisena ja hoitavana elementtinä. Ja se on jo paljon. Isäni opetti minua kerran pitämään jousta ja viulua käsissäni. Kun kahdessa tunnissa se ei onnistunut, isä antoi periksi eikä sen koommin sitä enää ottanut minulle esiin.

Isä ei kuitenkaan antanut periksi. Hän opetti minua ymmärtämään musiikkia. Hän istutti minut pienestä tytöstä tuoliin ja sanoi, että kuuntelepa. Hän soitteli pitkiä pätkiä milloin kansanmusiikkia, milloin mustalaissävelmiä, milloin klassista musiikkia, jota sitäkin hän harjoitteli ilta kaudet. Hän soitteli erilaisia sovituksia ja erilaisilla viuluilla minulle ja pyysi kuuntelemaan soinnin eroa. Hän istutti minut kanssaan radion ääreen kuuntelemaan klassista ja kertoili mitä siinä halutaan kertoa. SE ON ISO LAHJA MINUN MIELEN PERINTÖÄNI!

Maailmassa on paljon musiikin tekijöitä. Musiikin kuulijoita tarvitaan paljon enemmän. Kuuntelemista olen opettanut lapsillekin. Sillä musiikki on mielen lääke, ilo ja tuki.

Siksi nytkin, kun mieheni jälleen kerran joutui sairaalaan, kaupassa käydessäni seisoin musiikkiosaston hyllyjen edessä valitsemassa itselleni 'lääkettä'. Ostin meditaatiomusiikkia Bachin, Mozartin ja Beethovenin sävellyksistä. Ja se soi kauniisti eilen illalla yksinäiseen tupaani.

Mozartin Divertimento (= italian kielessä huvi, hilpeys, musiikin kielessä 'esilletulo keveästi' eli tämä on usein esiintyjien alkusoitto)

Mielikuvia ruusun Harpocratesta

En muista, onko kirjoitettu miehisistä arkkityypeistä. Tekee mieleni vähän sävellellä tuolle Harpocratekselle arkkityypin luonnetta.

Kreikassa pitkään elänyt ystäväni yritti muistella tuota miehistä jumalaa ja totesi, että eipä ole kovin kuuluisa kansallekaan tämä jumala, vaikka onkin nähnyt hänestä tehtyjä patsaita.

Ystäväni löysi heti asiayhteyttä käännellen noita kreikankielen sanoja suomeksi.

Cratos = Kratos =antiikissa valta = nykykielessä valtio.

 H arpa = H on artikkeli, arpa = harppu

 eli kaikki yhdessä harpun valta!

Ei siis ihme näiden bändien, seurojen ja joukkojen aikana jos tällainen jumala olisikin unohtunut.

Mutta muinoin, kun trubaduurit kiertelivät maita mantuja ja kuuntelivat hovin ja seurapiirien sekä ihmisten juttuja, varmaan muistettiin Harpocrateskin. Trubaduurit pääsivät helposti hengestään, jos eivät osanneet olla hiljaa tai olivat liian liukaskielisiä. Heidän oli parasta olla vaitonaisia tai sitten uskollisia vain sille, kenelle salaisuudet olivat tarkoitettuja ja olivat hyödyksi. Hekin tarvitsivat suojelijansa.

Siksi voin tähän jumalaan helposti luoda mielikuvia yksinäisestä kulkijasta kitaransa kanssa laulemassa. Ei hän ryhmissä mielellään kuljeskellut, vaan omassa vapaudessaan ja omia teitään.

Tällaisia miehiä, kuten myös naisia, löytyy monen maan kulttuurista. Leonard Koheninkin yhdistäisin tähän. Donavanin, Joan Beaz ja paljon on suomalaisiakin esim. ’lännen lokarit’ En nyt löydä nimiä.

Nämä kulkijat eivät mielellään halua perhettä tai kiinteitä suhteita, ehkä ovat jonkin sortin antrogyynejä hekin, kuten ruusukin. Mutta he luovat tunnelmia, tuovat muassaan, jos ei nyt tietoa, niin trendejä, surullisia tarinoita, balladeja, joihin osaan kätkeytyy totuutta, ken lukea sitä osaa. Tulevat ja häipyvät. Istuvat jossakin hetken, ihastuttavat, ehkä musiikillaan viihdyttävät ja sanoillaan herättelevät ajatuksia. Usein niissä on ollut mukana, ja kuten meidän aikoinakin, yhteiskuntakritiikkiä.

Varhaisina aikoina näillä kulkijoilla oli lyyran näköiset harput, myöhemmin se muuttui kitaraksi.

Mutta sitä ihmettelen, kun Harpocratesin kuvissa ei näy minkäänlaista soitinta. Silloin sana 'Harpo' on ehkä vain mielikuvakieltä tai sillä on salaperäisempiä merkityksiä.

Annetaan kuitenkin musiikin vuoro trubaduurille!

Ruusun syvällinen aromi

’Isoäitini’ Harriet Hjort kirjoittaa kirjassaan Parfym, että ei ruusun tuoksun kanssa ole mitään leikkimistä. Se on vakava asia. Oikein nautittuna se auttaa ja hoivaa, liika voi olla turmioksi.

Harriet pyöräili ympäri Ranskaa nuorena tyttönä tutustuen sen kulttuuriin, kasveihin, ihmisiin ja ennen kaikkea hajuvesituotantoon. Hän oli itse kukkaistarhoilla poimimassa kukkia, keskustelemassa työntekijöiden kanssa ja siitä syntyi myös tämä kirja. Grassessa vieraillessaan hänelle kerrottiin, että kerran eräs nainen parfyymitehtaalla vieraillessaan ihastui, kun näki suuret kasat vastapoimittuja ruusuja lattialla. Hän olisi halunnut asettua nukkumaan tuohon ruusuvuoteeseen. Parfyymitehtailija oli sanonut hänelle, että jos hän sen tekisi, hän ei ehkä enää heräisi ollenkaan muutaman tunnin päästä, vaan nukkuisi ikuisuuteen.

Ulla Kivimäen kirjasessa Eteeriset öljyt Aromaterapiassa, kuvataan kahta ruusulajiketta. Ruusu-Otto eli Damaskon Ruusu (Rosa Damascena) on kuningataröljyä ja arvostetaan juuri SIELUN BALSAMINA. Ja sitä on käytettävä harkitusti, sillä jokainen ruusuöljypisara sisältää noin 30 ruusun eteerisen voiman ja on suuri lahja ihmiskunnalle. Pelkästään tuoksun haistaminen jo luo tasapainoa ja rauhaa. Ulla vielä korostaa, että Damaskon ruusu avartaa tietoisuuttamme ja yhdistää meidät universaaliin rakkauteen. ”Jos sydämesi on ruusu, suusi puhuu lempeitä sanoja.”

Marokon Ruusu, Rosa Centifolia, taas symbolisoi suuria intohimoja ja herättää passiivisuudesta eloon, lievittää rakkaussuruja, auttaa seksuaalisuuteen ja rakkauteen liittyviä pelkoja. Marokon sammalruusu on hyvää ihonhoidossa. Tätä ruusua viljellään Ranskassa Grassen alueella.

Joan Radford Aromaterapiakirjassaan muistuttaa, että oikean ja aidon ruusuöljyn tunnistaa siitä, kun se tunkeutuu mieleen, se synnyttää tunteen kuin nousisi taivaan korkeuksiin.

Onhan minulla noita ruusuöljyjä ollut, mutta ei ne minua taivaisiin ole nostaneet. Joskus illanistujaisiin olen sitä aromakuppiini laittanut, liekö kukaan huomannutkaan. Itse tietoisena siitä, että ne eivät ole sitä ’oikeaa’, on estänyt omankin kiinnostuksen niihin. Tässä nämä:

Minulla on Rose Galeric (en muista mistä ostin) ja Rose Aromicus (saksalaista). Ja sitten innostuin tilaamaan Primaveran Herzrose puikkopullon. Se tuoksuukin parhaiten. Sipasen sitä ranteisiini silloin tällöin, varsinkin illalla kun panen nukkumaan, unilääkkeeksi. Tuo pieni ruukku on Korfulta, ja siinäkin oli jotain ruusuista öljyä. Sen olenkin käyttänyt loppuun.

Teinpäs tässä yksi ilta pienen tutkimusretken aromamaailmaan mitä netistä löysin ja löysinkin niin paljon, etten kaikkia edes jaksanut tutkailla. Paljon on myymälöitä ja hoitoloita ympäri Suomenmaan!

Erilaisia ruusuöljypulloja mainostettiin hinnoissa n. 24 – 35 euroa, mutta vaikea oli löytää niiden koostumusta. Jossakin oli maininta Damascenasta. Ruusuhoitojen hinta taas vaihteli  60 – 80 euron välillä.

Mutta esim. näiltä sivuilta löytyy lisätietoa ruusuaromin ja muidenkin aromien vaikutteista.

Natural Me http://www.naturalme.fi/categories/Aromaterapia-%26-tuoksut/

Ruususuitsukkeita : http://kheiron.info/store52/agora.cgi?product=Aromaterapia&xm=on

http://sateenkaari.shop.wosbee.com/PublishedService?file=page&pageID=3&action=view&groupID=326

http://www.ruusupuu.fi/Kauppa/c6/

Ja kun tätä ruusumusiikkia aina vain löytyy: George Baker, Love is the sweetest Rose

Ruusu hoitaa sielua

 Helenan keltainen ruusu

Olen aina miettinyt sitä, että miten hoidetaan sielua. Minä uskon sielun olemassa oloon, kuolleella ja elävällä.

Fyysistä ruumistamme osaamme hoitaa liikkuen, syöden terveellisesti, nukkuen ja juosten lääkäreillä. Lääkkeitä löytyy joka vaivaan kehossa. Mutta sielu, miten sitä voi auttaa? Uskon, että aistiemme oikea käyttö hoitaa myös sielua. Katselemalla, kuuntelemalla, maistelemalla ja koskettelemalla kauniita asioita kauniisti. Olen oppinut, että kaikkein syvin muisto jää hajuaistin kautta. On tutkittu, että puolisomme valitsemme alitajuisesti hajuaistia käyttäen, tiedostamattamme. On tehty jopa tutkimuksia siitä, miten hajuaisti vaikuttaa ihmisessä. Esim. Professorit Richard Axel ja Linda B.Buck saivat lääketieteen Nobelin palkinnon tutkimalla hajuaistia v.2004.

Mutta en ole tiennyt, että RUUSU tuoksullaan HOITAA SIELUAMME! Näin kerrotaan.

Nyt menen pikkuisen syvemmälle Ruusun maailman sopukoihin ja sielujen maailmaan. Sillä mieleeni tuli kaikenlaista. Olen muutaman viikon verran haistellut noita ruusuaromeja ja liekö ne vaikuttaneet?!

Olen kirjoittanut tammikuussa ensimmäisessä blogissani enempiä ajattelematta, mutta kuinka osuvasti näin: 

"Joten huomaankin, että minulle se kontakti ruusuun on enemmän kontaktia rakkaisiin ihmisiin ja heidän ruusumieliinsä, ruususydämiinsä. Se ruusunvarren pituinen matka, jossa on aina oma herkkyytensä ja jännitteensä. Tavoitanko sitä ruususydäntä, sen herkkyyttä, osaanko tulla luo? Ruusu on minulle enemmän objekti  kuin oman sydämen nuppu."

Ja ihan tosi! Jos on olemassa sieluntaso, olen ruusun avulla saavuttanut tiedostamattani kontaktin muistojen kautta isääni ja äitiini, Ruotsin ’isoäitiini Harrietiin’, naapurin Roosa-mummuun, moneen edesmenneeseen laulajaan ja taiteilijaankin. Olen kiitollisuudella ollut heihin yhteydessä. Kuin myös moniin, moniin ystäviin. Sillä mistäs me tiedämme, minne kiitollisuuden ajatus yltää ja miten se hoitaa omaa sieluamme!

Sillä minun on hyvä olla, siellä jossakin syvällä itsessäni. Ja varsinkin tässä kirjoitteluni parissa.

Vaikka olen opetellut tuoksuja, niin ruusu on aina jäänyt jotenkin syrjään. Ehkä myös sen vuoksi että olen aina tiennyt, että aito ruusuöljy on todella kallista. Se mikä on halpaa, ei välttämättä ole sitä aitoa. Ei ole aitoa elävää ruusuakaan tässä. Mutta tarvitaanko sitä? Kun ajatukset ovat olleet aitoja! Kaikki se mitä ruusut ovat herättäneet eloon jollakin tuntemattomalla tasolla, on aitoa. 

Kiitos rakas Ruusu! Kiitos rakkaat ruusuihmiseni!

Roses for you!

Salainen arkkuni ja ruusuinen tuoksuruukku

Ja nyt mennään taas tuoksujen maailmaan. 

Kerronpa jotakin rakkaalle blogilleni. Minulla on ollut vuosia sellainen ’aarrearkku’, jonka sain ystävältäni. Se on tuolla nurkassa silmiltä kätkössä, en näytä sitä kaikille.

En ole näyttänyt ukollenikaan, en edes pojilleni. Ukolle en sen vuoksi, että aikoinaan kun meillä oli tosi tiukkaa rahallisesti, ei saanut ostaa mitään ylimääräistä. Siihen aikaan kun pojat olivat pahimmassa kasvuiässä niin rahareikiä löytyi. Silloin hävetti käyttää rahaa ’hölyn pölyyn’ siitä huolimatta, että olen ollut perheeni ’pääelättäjä’. Nyt kun pojat ovat lentäneet pesästään ja tulevat toimeen omillaan, olen vasta vapautunut ainaisesta itsekontrollista. Joskus hankin surutta itselleni vähän naisellisia ylellisyyksiä, varmaan voi arvata mitä... 

Tuo ’arkku’ on varmaankin tarkoitettu jonkinlaiseksi isoksi meikkilaukuksi, mutta minä olen pyhittänyt sen aivan aromapulloilleni, joita silloin kontrolliaikoihinkin joskus ostin. Ja uskokaa tai älkää niin se on täynnä noita pikkupulloja! Olen harrastanut jonkinsorttista aromaterapiaa  ja hierontaa vuosia aina silloin, kun siihen on löytynyt tarvetta. Monta pulloa on tyhjäksi käytetty. 

Eräs toinenkin ystävä innoitti minut tähän puuhaan. Sain kymmeniä vuosia sitten häneltä lahjaksi keraamisen tuoksuastian ja pari aromapulloa. Ihastuin siihen ja sitten hankin noita aromapulloja lisää. Olen ollut ikionnellinen siitä astiasta, ja sitä on todella käytetty!Tässä näitä ruusuihmisiä taas rinnalleni löytyy.

Ja mikä ihmeellisintä! Nyt vasta, kun kuvasin tuota ruukkua, huomasin, että siinähän on RUUSUJA!  Siis olen todella ollut sokea maailman upeimmalle kukalle! Kuinka se voi olla mahdollista? Mutta uskon, että kaikensorttista sokeutta on olemassa, itse kullakin.

Niinpä noita pikkuisia tuoksupulloja on tarttunut käteeni sieltä ja täältä, koto-Suomessa ja vieraissa maissa, missä niitä eteeni on osunut. Olen hoitanut toisten kipu- ja stessivaivoja hieroen aromaöljyillä  ja itseäni aromakupin höyryssä sekä yöpöydälläni että saunan lauteilla. Jopa luutuusveteen olen muutaman hyvän tuoksuisen pisaran laittanut. Monet nuhat olen estänyt eugalyptuksellä ja monet stressit hengittänyt pois laventelilla, kipuja hoitanut rosmariinilla ja teatreellä jne. Kirjojakin alalta on kertynyt muutama kappale, esim. Joan Radfordin Aromaterapiaopas.

Nyt sitten tilasin itselleni pienen valkoisen keraamisen ruusun, jonne tipautetaan aromaöljyä haihtumaan hiljalleen. Sallin tuoksujen todella hoitaa itseäni tietäen kuitenkin, että se ei saa häiritä miestäni, eikä sitä saa olla liian paljon. Tuoksuilla on arvaamaton vaikutus! Niitä ei sovi aliarvostaa.

Voi näitä tavaroita! Mutta tavarallakin saattaa olla paljon laajempi merkitys kuin usein huomaakaan.

Olin joskus psykologian kurssilla, jossa Timo Järvilehto Oulusta esitteli omaa teoriaansa nimellä ’eliöympäristöpsykologia’. Tämän mukaan ihminen ei ole erillään ympäristöstään. Hän silloin osoitti esim. kuinka silmälasit tai hammasproteesit ovat osa ihmisen elämisen ja olemisen kokonaisuutta tai jokin muu esine, jolla on tarve- tai tunneside. Saati mikä merkitys sitten on tuolla eliö-maailmalla, luonnolla! 

Ja ruusulla!  

Ja voi mitä löysin! Hänen äänensä on kuin ruusun aromi....Bachiana de Brasileiras!

Antrogyyninen Ruusu!

Ruusu on androgyyni!

Näin sanoi eräs ruusuystävä, ja näinhän se on minunkin mielestäni. Olen todennut sen myös noita juttuja penkoessani. Ruusu on kauniin ihmisyyden symboli. Naisessa se vahvistaa hoivapuolta ja rakkautta ympäristöönsä, miehessä se herättää tuota hoivapuolta, pehmentää ja vahvistaa kauneudentajua. Molemmilla omat piikkinsä, niin rakkaudessa kuin itsetunnossakin. Mutta vieläkin minua kiinnostaa nämä symbolit.

 Teosofien sinetti

Tutkiessani Teosofisen seuran 6-sakaraista tähteä ja symboliikan sisältöä, löysin paljon kauniita asioita. Ja maailman veljeyteen pyrkiminenhän on heidän pääsisältönsä. Keskellä on Ankh, mysteereiden avain. Tästä löytää lisää tietoa.

Ruusu-Risti, jonka sinetti muistuttaa edellistä, mutta symboliikasta löytyy 5-lehtinen ruusu (yllä) keskeisenä kuvana. Tälläistä tietoa löysin heidän ruusu-symbolistaan ja tästä osoitteesta löytyy lisää.  Tässä on myös selitys siihen, miten Harpokrateestakin tehtiin kuvia sormi huuliensa edessä. Ja näin myös kristinusko sisällytti ruusun sekä naiseuden että miehisyyden symbolina.

”Ruusulla on monia merkityksiä. Se on samanaikaisesti puhtauden ja intohimon, neitsyyden ja hedelmällisyyden symboli. Antiikin Roomassa 5-terälehtinen ruusu oli rakkauden jumalattaren Venuksen symboli, joka kätki myös salaisuuden. Vapaamuurarien ja monien salaseurojen kokoukset pidettiin "sub rosa", ruusun alla. Kattoon ripustettu ruusu vaati salaamaan kaiken, mitä huoneen seinien sisällä puhuttiin. Mysteeriouskonnoissa ruusu oli Isikselle pyhitetty ja samalla hänen poikansa Harpokrateen, nuoremman Horuksen, hiljaisuuden jumalan pyhä kukka. Kreikkalaisen tarun mukaan Afrodite, Venuksen vastine Kreikassa, antoi ruusun pojalleen Erokselle, joka puolestaan antoi sen Harpokrateelle muistuttaen näin pitämään salassa kaiken, mitä pojat olivat äidiltään oppineet. Egyptiläinen Harpokrates pitää etusormeaan suun edessä ja kreikkalaiset tulkitsivat tämän vapaaehtoisen hiljaisuuden ja vaikenemisen symbolina. Antiikin jumalattarilta ruusu periytyi neitsyt Marian symboliksi ja toistuu esimerkiksi goottilaisten katedraalien ikkunoissa ja ikonitaiteessa, jossa neitsyt Mariaa on kutsuttu kuihtumattomaksi ruusuksi (RODON TO AMARANTON). Punainen ruusu on myös Kristuksen veren ja uhrauksen symboli. Ruusun piikikäs varsi muistuttaa kärsimyksestä ja ristinkuolemasta. Latinan "rosa" – ruusu muistuttaa toista samankaltaista sanaa: "ros" – kastepisara. Alkemiassa kastepisarat ja Jumalan henkäys herättävät alkuperäisen maan, prima materian, josta lopulta syntyy kallisarvoinen viisasten kivi. Ruusu on alkemiassa muuttumisen ja uudestisyntymisen symboli, se ottaa ravintonsa maan tomusta ja kehittää siitä kauniin hyväntuoksuisen kuvan. Näin Ruusu-Risti symboloi hengen ylösnousemusta ja voittoa aineesta, mikä on samalla suuri ja salassa pidettävä mysteerio, johon vain harvat ja valitut voidaan vihkiä.”

Dan Brown kertoo kirjassaan pentagrammista erään asiasta innostuneen blogissa näin:

-  Se on pakanallinen uskonnollinen symboli
-  pentagrammi on esikristillinen symboli, joka liittyi luonnon palvontaan
-  pentagrammi edustaa kaiken naisellista puolta, käsitettä joka on pyhä naiseus tai pyhä äitijumalatar
- pentagrammin täsmällisin symbolimerkitys on Venus naisen seksuaalirakkauden ja naiskauneuden jumalatar
- jumalatar Venus ja planeetta Venus on ovat olivat yksi ja sama asia
- jumalattarella oli monia nimiä; Venus, Idän tähti, Istar, Astarte

 5-sakarainen pentagrammi ja tässä alla miten sen kuvio on syntynyt.

 Nyt saa jo riittää vähäksi aikaa symbolit! Mutta palaan vielä tähänkin.

 Symboleiden taustalla on monenlaista elämää, joten liitän tähän tämän: Tauno Palon Ruusu on punainen!

Rakas Venus ja 5-lehtinen ruusukuvio!

Jotenkin tuli ahdistava olo eilen illalla, kun tutkin noita salaseuroja. En tiedä miksi. Ehkä siksi, kun niistä ei paljoakaan ymmärrä. Tiedotkin niistä ovat aika hajanaisia ja tulkinnallisia. Mutta uskon, että nekin omalla tahollaan ovat olleet rakentamassa tätä maailmaa, vastakohtana materiaalis-matemaattiselle maailmankatsomukselle.

Nyt kun Aurinko paistaa täydeltä terältää ja muistuttaa keväästä, niin otetaan esille jotakin aitoa ja kaunista. Tein tuossa pienen tutkimuksen villiruusuista. Niiden terälehtien lukumäärä on melkein poikkeuksetta 5! 

Tämän ruusun olen kuvannut Aragonan maakunnassa Espanjassa lähellä Ariesin 13-hengen kaupunkia Santiago-polun varrella. Olkoon tämä minun oma tunnuskukkani.

Ja rakas Venus-planeettamme tuossa kosmisen maiseman naapurina, joka ilta-ja aamutähtenä loistaa metsämaisemien latvuksien yläpuolella, on myös ruusun muotoinen kiertoradaltaan.Tällainen rata mitataan sen kulkiessa tuolla kosmoksessa. Tämä on täysin tieteellisesti laskettu ilmiö. Miten kaunis!!!

Valitettavasti kuva jonka löysin, on aika tumma, mutta kun tarkkaan katsoo, löytää nuo radat. 

Venus - Where the wild roses grow  - Tällaisenkin musiikkikappaleen löysin.
Tässä vähän runollisempi sovitus samasta laulusta.
Moderni gregoriaaniseen tyyliin tehty sovitus
Suosittu laulu, tässä vielä yksi sovitus

Hm...onkohan tätä suomeksi?

Ruusu ja salaiset seurat

Vielä tuosta Hiljaisuuden jumalasta Harpocratesta ja miehisestä puolesta ruusussa. Tuli mieleen, että kyllähän kristillisessä maailmassakin ruusu-symbolit menevät miesten tiliin. Usein kirkko ja  miehet ovat omineet ruusun henkisen vallan symboliksi. Tarkoituksena on ollut hakea parempaa elämää. Ja valitettavasti samaan symboliikkaan liittyvät myös veriset sodat ja martyyrius.

Vaikka valkea ruusu on pyhitetty Neitsyt Marialle, niin kerrotaan, että punainen ruusu syntyi Jeesuksen verestä Golgatan ristin juurella. Tosin ruusuista kerrotaan jo tuhansia vuosia ennen Jeesuksen syntymää.

Temppeliherrat ja ruusuritarit käyttivät ruusua symbolinaan keskiajalla. Ja he jos ketkään, olivat vaiteliaita salaisuuksien kätkijöitä. Osa temppeliherroistahan tutkijoiden mukaan katosi kuin maan alle eikä vieläkään tiedetä mihin ja mitä salaisuuksia he veivät mukanaan. Da Vinci- koodissahan siitä muotoiltiin omat mielikuvat, ja se kiehtoi miljoonia ihmisiä.

Kerrotaan, että 1300-luvulla Saksassa asuva köyhä mies nimeltä Christian Rosenkreutz perusti salaseuran nimeltä Ruusuristiläiset (nimi juontaa sukunimestä), joka toimi enemmän esillä olevana 1600-luvulla. Isis-Osiris-Horus-myyttiä pidetään heidän keskuudessaan kristillisen kolminaisuuden ajattelun edeltäjänä.

Ruusu-risti symbolisoi myös teosofien esoteerista maailmaa. Sana esoteerinen (= salainen, sisäpiirille tarkoitettua), on kuitenkin viime vuosikymmeninä tullut tutuksi New Age – ilmiön kautta. Tällä nettisivustolla on muutakin ruusuristi-tietoa nykypäivän teosofeihin saakka:

http://www.teosofia.net/ruusuristil/ruusu-risti.htm

Näitä ruusuisia salaperäisyyksiä on niin monta, että en tiedä puhunko eri asiasta vai samoista asioista ja missä nämä ruusuiset ristillisyydet kohtaavat toisensa. Mielenkiintoisia asioita kuitenkin kätkeytyy ruusujen terälehtiin!

Sotaan liittyy aina salaisuuksia, vakoilua ja kahnailuja. Englannin historiasta on tuttu Ruusujen sota, jossa kahden ruusuisen vaakunan alla käytiin taisteluita 1400-luvulla. http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruusujen_sota

 

Surullisen mielenkiintoinen on myös Saksassa nimetty Valkoinen ruusu-vastarintaliike, johon kuului natsismia vastaan taistelevia opiskelijoita. Johtavien osapuolien ylevä elämä loppui giljotiinin alla helmikuussa 1943;  Hans ja Sophie Scholl sekä Christop Probst.

http://users.jyu.fi/~pjmoilan/vr/ 

Jestas sentään, mitä kaikkea RUUSU minulle opettaa ja kertookaan!

Tässä vähän modernisoitua Ruusuristi-symboliikkaa musiikin kera...

Ruusu olikin miehinen tunnus!

Ruusu pyhitettiin Harpocrateelle

Olen pitänyt itsestään selvyytenä, että ruusu kuuluu mytologian jumalattarille ja arkkityypeille Venukselle ja Afroditelle. Mutta mitä löysinkään!! Antiikin aikoina ruusu pyhitettiinkin Harpocrateelle, miehiselle hiljaisuuden jumalalle.

Tutustun ruusussa nyt toiseen ulottuvuuteen, sen hiljaiseen ja salaperäiseen puoleen. Näin nämä mielikuvat uusiutuvat ja laajenevat. Ruusu onkin aivan jotakin muuta kuin keikistelevä kaunotar, kuten Afroditea joskus kuvataan. Ruusun olemuksesta löytyy myös hiljainen nöyryys, ja se osaa pitää salaisuudet. Tämä kukka ei olekaan feminiinisyyden omistama, vaan sellaisen maskuliinisen olemuksen, jossa on pidättyväisyys ja harvasanaisuus.

Ajatella, että ruusu kuuluukin miehelle! Ei siis ihme, että renesanssiajan miehet myös käyttivät ruusun tuoksua. Ei ehkä niinkään itsellään, mutta kaikessa siinä, millä he halusivat luoda näyttävyyttä ja viihtyvyyttä. Hehän suihkuttivat ruusun tuoksua salonkeihinsa, huonekaluihin, puutarhan suihkulähteisiin ja halusivat sen kautta osoittaa kiintymystään mielitietyilleen. Hiljaisesti tuoksun kautta.

Puhumattakaan kaikista niistä salaseuroista, joita miehet kutsuivat ruusun nimellä! Siksiköhän joskus on myös kuviteltu, että Harpocrates oli vakoilijoitten suojelija.

Etsivälle, joka kolkuttaa, avataan aina uusia ovia. Laitoin googleen hakusanaksi ’ruusun sielu’ ja tulin tällaiselle sivulle, Valon enkeli, jossa kerrottiin ruusun olemuksesta hyvin kauniisti. Sieltä myös löysin Hiljaisuuden jumalan Harpocrateen.

Niinä aikoina kun Aleksanteri valloitti Egyptin, sieltä mukautettiin kreikkalaisuuteen myös niiden jumala Horus, joka sai nimekseen Harpocrates. Horus oli Isiksen ja Osiriksen lapsi. Hän oli myös nousevan auringon jumala. http://fi.wikipedia.org/wiki/Horus Myöhemmin myös Rooma omi tämän salaperäisen jumalan. Horuksen silmästä tuli Egyptissä eräitä tunnetuimpia symboleita, jotka vieläkin joskus koristavat esim. kalastajien aluksia ja on turisteille tuttu. Harpocrates taas usein kuvataan sormi huuliensa edessä. Hyss, ei kerrota kaikkea…

Mikko Leppilammen Salaisuus

Leijona-Kuu, ruusu ja rukous

 Avaja porttis

Mielikuva: Laitan liehuvan, silkkisen ruusukukkaisen hameen päälleni, valkoisen pikkupuseron, valkoisen olkihatun päähäni, kevyet sandaalit ja kuljen Rosarioon. Aurinko paistaa iloisesti, ja kesätuuli heiluttelee hametta kupeillani. Ruusuja, ruusuja kaikkialla, monen värisiä ja ne tuoksuvat. Vedän syvään niiden tuoksua, enkä ajattele mitään. Hiekka vain rahisee sandaalieni alla hiljaa . Pari perhosta lepattelee ympärilläni.

Nyt on täysikuu Leijona-merkissä! Silloin sopii vähän pyntätä ja koristautua. Pitänee katsoa huomiseksi töihin jotakin vähän iloisempaa kuin virttyneet vanhat farkut ja aina sama villatakki.

Eräs ruusuystäväni antoi tuon ennen minulle tuntemattoman nimen, rosario ja oitis tulin uteliaaksi. Hän kertoi, että se on yleisnimi ruusutarhalle ja sitä käytetään monissa maissa. Siis täytynee lähteä latinankielisestä sanasta? Kumma kyllä, google ei anna montakaan osoitetta itse rosariosta ruusutarha-merkityksenä. Suomesta kylläkin löytyi mitä ihastuttavin esite eräästä rosariosta tässä, Simolan Rosario.

Espanjankielestä löytyikin tälle sanalle aivan toisenlainen merkitys. Rosario eli ruusukkorukous tai rukousnauha

Miten kaunis yhteenliittymä!

Minulle tällä hetkellä ruusu onkin kuin rukous. Rukoilen sen kautta voimaa, kärsivällisyyttä, kauneudentajua, unelmia, arjen mukavia pikkuasioita. Ja niitähän saan tässäkin ruusujen kera koko ajan. Rosario ei ollutkaan mikään pikku asia! Rukous ei ole mikään pikku asia.

Vieläkin menen tuohon Leijona-Kuuhun, täysikuuhun. Sillä jos en olisi luopunut Ruusujen seikkailumatkastani muutama päivä sitten, olisi nyt tosi paha ja rauhaton olo. Senkin jälkeen mitä ukkoni on kärsinyt nyt sairaalareissulla. Toki hän pääsi kotiin. Nautimme siitä rauhasta, että hän saa olla kotona, ja minä saan olla mielen rauhassa turhilta haaveilta ja ajatuksilta olla ’poissa’. On hyvä osata luovuttaa. Leijona-merkkinen Kuu ei varmasti olisi minun ’vettäni’ kauniisti huljutellut, vaan myrskyssä se olisi ollut. Leijona kun on tulimerkki, eikä se ole lempeä, jos jotakin vastustaa.

Toinenkin yhteenliittymä tuli eteen. Rosario eli rukousnauha kuljetti minut kauniiseen temppeliin, jossa kävin pari vuotta sitten Santiago-polulta poiketen. Kävin Zaragozassa, aika mielenkiintoisessa Espanjan kaupungissa, jossa tutkimme ystäväni kanssa Rooman vallan aikaa ja kävimme mm. tässä samaisessa kirkossa, jossa tapahtuu vuotuinen kirkkojuhla, Rosario de Christal.

Tällaisia mielikuvamatkoja…keskellä kylmintä talvea. Antaa paukkua vaan! Tuvassani on lämmintä. Mielessäni ruusutarhan aurinko.

Syntynyt onnellisten tähtien alla?

Katselen pöydällä olevia ruusuja. En ole ennen nähnyt sellaisia ruusuja. Ei miehenikään. Hänelle ne ostin. Toivottavasti joku niistä vielä hymyilee yhtä kauniisti huomennakin. Odotan, että hän tulisi kotiin sairaalareissulta. Ei mitään vakavaa tällä kertaa. Mutta väsyneeltä hän näytti. Ja väsyneeltä minä näytin hänelle. Hän jäi suremaan minun väsynyttä olemustani. Minä hänen.

Katselen pienen tummanvioletin ruusun punaiseen sydämeen ja ajattelen, että kuitenkin, olkoot nuo ruusut tuossa kiitokseksi elämälle. Olen aina harmitellut kauas niskaan valuvaa hiusrajaani, kunnes  eräs kampaaja sanoi, että 'etkös tiedä, että se on merkki siitä, että olet syntynyt onnellisten tähtien alla'. 

Mistä lienee tuollainen sanonta, mutta silloin tajusin, että oikeastaan olenkin. En minä tiedä, onko minun tähtikarttani astrologisesti mitenkään onnekas, kukaan ei ainakaan ole sellaista kertonut. Eräs astrologi sanoi, että asiakas ei tiedä syntymäaikaa kertoessaan, minkä paljastuksen hän samalla itsestään antaa. Astrologi väitti, että hän lukee kartasta kaiken. Uskoako tuota? He eivät kuulemma kerro kaikkea...

Olen itsekin tutkaellut ihmisten luenteita astrologisilta kartoilta, omaanikin. Sillä uskon, että tuo kampaajan sanonta ei niinkään tarkoita tähtiä, vaan ehkä kyseessä voisi olla tähtienergiat, jotka antavat jokaiselle yksilön luonteelle jotain omastaan. Niin  väitetään. Mielestäni luonnetta antaa myös geenit ja ympäristöolosuhteet sekä sitä muokkaavat elämän kokemukset. Siksi uskonkin, että elämässä selviämiseen olen saanut siihen tarvittavan 'hyvän luonteen'. Eräs sen taipumus on olla tyytyväinen löytäen pieniä onnenmurusia ja olla niistä kiitollinen.

Kiitollisuus on kuin elämän miekan hyvä puhdistus- ja kiilloitusaine. Aina on edessä uusia haasteita ,a miekan on syytä olla pystyvä.

Katson yhä syvälle ruusun ihmeelliseen kupuun. Mitä se sisältää? Elämää ainakin. Jotain salaperäisen lumoavaa ja kaunista. Nämä ruusut eivät tuoksu, ehkä aavistus jotakin siitä. Mutta  väri on ihmeellinen, samettinen ja keltaisen laikukas.

Salamavalo yllä antaa vähän valheellisen kuvan ruusun väristä. Samoin alla oleva kuva ilman salamaa lampun valossa, mutta jos ajatellaan ruusun väri noiden värien väliltä, tulee osuvampi. Innostuin kuvaamaan sitä. Tämä ruusu halusi tulla käymään meillä kylässä.

ELÄMÄLLE KIITOS! 

Cracias a la Vida!

Mercedeksen äänestä ja tulkinnasta pidän kuitenkin eniten.

Kuu, enkelit, ystävät opastamassa - Ruusuinen seikkailu 3

Kun illalla mietin kovasti tulevaa Ruusuista seikkailuani, totesin, että se  on nyt jäänyt mielikuvatasolle. Näin olen päättänyt. En jatka vielä seikkailuani ruusuisessa Bulgarian maassa vaan siirrän sen hamaan tulevaisuuteen. Hoidan ne asiat loppuun, mitä ’pöydälläni’ on juuri nyt. Intuitio juuri minulle tarkoitettuun matkaan oli tosi vahva, mutta järki ja sydän puhuivat myös omaa kieltään. Kyllähän siinä pari iltaa piti valvoa noiden tahojen temmeltäessä mielessäni, myönnän.

Yritin uneltakin kysyä, voisiko se selventää minulle jotakin. Näin unta miehestä, jolta yritin saada tietää juna-aikatauluja, kun huomasin, että vähän kiire olisi. Mies jäi vain kehumaan omaa kielitaitoaan ja näytteli diplomejaan. Ja minua ahdisti.

Tuon unen voisi selittää sillä, että ne juna-aikataulut mitä hain, olivat aikatauluja sydämessäni, joille haluaa varmuutta, ja tuo mies minun maskuliininen puoleni, joka aina kuten maskuliinisuuteen kuuluu, haluaa toimia ja retostaa. Enkä tykännyt tuosta puolesta itseäni ollenkaan.

Sitten tuli ystävieni enkelikortit apuun. Yksi nosti minulle Daniel-enkelin kortin, joka sanoi: ”Olen avioliiton ja parisuhteiden suojelusenkeli ja olen tukenasi juuri nyt.

Toinen ystävä oli todella huolissaan minusta ja nosti Haniel-arkkienkelikortin , tietenkin ruusuja hiuksissaan, josta kerrotaan näin:

”Haniel on erittäin rakkauden täyteinen enkeli. Hanielin kanssa voit toimia energiahoitajan ominaisuudessa, hän lisää myös mediaalisia kykyjäsi. Hanielin voit aistia koko kehon läpi humahtavana rakkauden tunteena joka on myötätunnon energialla vahvasti väritetty. Haniel on sydänparantajan päivän selvä valinta.” 

Ystäväni pyysi minua myös seuraamaan Kuuta. Tässä kuun liikkeet helmikuulta. Siitä hoksasinkin seuraavanlaisen asian:

http://www.moonconnection.com/moon_phases_calendar.phtml 

Kun kuu kasvaa (englannissa sanotaan ’Kuu on nälkäinen’) asia, mitä työstät myös kasvaa. Täyden kuun aikana asia on huipussaan, kypsänä, täynnä, ahdistuneena tai voiton riemuisena. Ja vähenevän kuun aikana on aika purkaa tilanne, löytää ratkaisut, kestää seuraamukset ja tilanne purkautuu.

Kuu oli mietintäni aikana Kaksosissa huoneessa 7, ihmissuhteiden ja parisuhteen huoneessa. Ja nämähän asiat nousivatkin merkityksellisiksi minulle, kasvaviksi. Joten on tärkeää silloin tehdä oikeita ratkaisuja, ettei tunne-elämässä tule aivan paniikkia ja kaaosta. Olen vuosia seurannut Nikin Kuunkiertoa, ja pikkuhiljaa jotakin alkaa minulle aukeamaan.

Ajattelen että minun ympärilläni on voimia, magneettikenttiä, energioita, joille herkistymällä ja niitä kuuntelemalla voi tehdä elämässä helpommin ’oikeita’ valintoja. Huomaa tuo oikea on hyvin häilyväinen käsite. Sanoskos helpomman valinnan.

Näin kuuntelin ystäviä, enkeleitä, kuuta ja itseäni. Mutta jatkan Ruususeikkailua teoriassa, sillä jonakin päivänä varmasti koen sen konkreettisemmin! Ystäviä on sinne menossa, joten heille hyvää matkaa. Tässä mukavaa lähtömusiikkia! 

On aika muistaa ystäviä...

Tässä minun kukkani kaikille ystävilleni, se ei ole aivan ruusu, mutta ruusun kummilapsia, RUUSUMALVA, jonka olen itse maalannut liitupastelliväreillä. Toinen antamassa kättä toiselle.

Oikeastaan maanantain tuleva ystäväinpäivä on hyvä muistutus kiittää hyviä ystäviä kortilla tai kukkakimpulla. Lähetin viisi ruusukorttia. Minulla on ystäviä, jotka eivät ole yleensä netissä ja ilahtuvat suoraan kotiluukusta tulevasta postista, nauttivat käsinkirjoitetusta ja ihailevat jopa postimerkkiä.

Ei saisi unohtaa kirjeitäkään. Joskus vielä niitä ihan käsin kirjoittelen sentään.

Eipä silti. Vieläkin, ilahdun suunnattomasti fyysisestä postista; kirjeistä ja korteista. Minulla on monta laatikkoa tuolla vintillä täynnä kortteja, joita olen jopa lajitellut. Kukkakortitkin ovat omassa laatikossaan. Lapsuudesta asti olen niitä kerännyt. Olen voinut ilahduttaa joitakin korttienkerääjäystäviäni käymällä niitä läpi ja löytämällä aarteita toiselle.

Vielä ihanampaa on saada kukkia. Joskus olen saanut niitä Interflora-lähetyksenäkin. http://www.interflora.fi/  Muistorikkaimman puketin sain kerran Saksassa Ruotsista eräältä suloiselta Annalta, jota olin hoitanut joskus. Ja joskus olen itsekin yllättänyt ystäviäni Interfloran kautta.

Harmi on vain siinä, että nykyään ei kukkapuskien lähettäminen ja antaminen ole niin yksioikoista allergian vuoksi (http://www.nicehouse.fi/puutarha/huonekas/allergia.htm). Sairaalaankaan ei tohdi viedä kukkia, kun niistä saattavat muut huoneessa olijat kärsiä. Usein ne kukat ovatkin joutuneet käytävän kukkapöytään. Samoin on monen koti kukaton. Moni koti on koristeltu tekokukkasilla, tosin kauniita silkkikukkia tai käsintehtyjä näkyy paljon. Mutta jotenkin surullista se on. Elävä kasvi on aina toinen eläväinen.

Ruusujen väreillä on tunnetusti oma viestinsä. Löysinkin nettisivuston (http://www.energiakeskus.com/energiasivut/symboliikka/ruusut.php) jossa kerrottaan ruusujen värien merkityksestä. Kannattaa vilkaista, ennen kuin ostaa ystävälle ruusukimppua.

Kodin kukat -kerhossa oli tällainen lista kukkien lukumäärän merkityksistä:

1 kukka - Olet kaikkeni.

2 kukkaa - Haluan tavata sinut yhä uudelleen.

3 kukkaa - Haluaisin olla kanssasi kahden.

4 kukkaa - Kunnioitan sinua, mutten vielä rakasta. Ehkä joskus.

5 kukkaa - Minä rakastan sinua.

6 kukkaa - 1. Toivon, että paranet pian. 2. En usko lupauksiisi.

7 kukkaa - Kosinta (useissa maissa).

8 kukkaa - Olen sinun kuolemaan saakka.

9 kukkaa - Kunnioitan sinua ja olen ystäväsi.

10 kukkaa - Haluaisin tehdä kaiken hyväksesi.

11 kukkaa - Olen aina ystäväsi, mutta rakkauteni ei ole vielä herännyt.

12 kukkaa - Meillä on vaikeuksia, mutta luulen, että kaikki järjestyy.

13 kukkaa - Minä vihaan ja halveksin sinua.

14 kukkaa - Olet kaikkeni.

15 kukkaa - Olet ansainnut kiitokseni ja kunnioitukseni.

Enaya laulaa myös, ei ruusuista, vaan ruusun kummilapsista, Kiinan ruusuista.

Hanami - Kukkien katselujuhlat

 Helenalta hempeä ruusu

 Nämä Helenan ottamat ruusukuvat on muuten otettu Tampereen Hatanpään kartanossa, jossa kerran olen käynytkin ymmärtämättä ruusujen päälle vielä mitään!

 ------

Siis siksikö minua niin nukuttaa!? Olen katsellut ruusuja kuukauden verran ja on tunne, että tahtoisin vajota Ruususen uneen. On kylläkin vuoden väsyttävin kuukausi; kaamos takana, pakkasta niin, ettei ulos tarkene, työ ja arki painaa. Ja ruusuja hengittelen mieleni täyteen.

Mikä ruusussa on niin väsyttävän raukeaa?

Tutkin sitä vähän. Siis enemmän olen ruusua katsellut kuin haistellut. Ruusuvesi mitä kasvoilleni laitan, on niin laimeaa, että nuhan jälkeen tuskin sitä tunnen. Vai tunnenko? Onko niin, että jo sen tuoksun (mitä ei haista) hengittäminen auttaa. Tai siis raukaisee.

Minun kirjani kertovat vain ruusun tuoksusta. Eikö ole olemassa vielä ’katselemisterapiaa’?!

Eikö näkeminen ole yksi suuria (kirjoitin ensin ruusia, heh, tuo sanaleikki) taitojamme, suuria aistejamme? Eikö siitä ole tehty mitään testejä, mitä jonkin katseleminen synnyttää? On muuten tehty! Aivokäyriä on mitattu, koska jonkin näkemisestä tulee tietynlaisia mielikuvia ja tunteet heräävät. Mutta miksi ruusujen katseleminen raukaisee? Nyt otan googlen apuun.

Ainakin Japanissa on Hanami, kirsikkapuiden katselemisen juhla! Mutta ne eivät ole ruusuja. Eikö Suomeen voitaisi järjestää Ruusu-Hanamia! Minäkö? Herttileijaa! Koskaan ei tiedä!

Kaikkein eniten ruusuja katsellaan ehkä vaasissa. Ei monikaan kulje ruusutarhoissa ainakaan katseleminen tarkoituksena, ehkä vilkiaisee niitä sattumalta puistoissa ja puutarhoissakin kuljeskellessaan.Kuten minä pöhlö.

Kauppapuutarha Ry:n linkillä sanotaan näin: ”Ruusua on kautta aikain käytetty monenlaisiin tarkoituksiin. Sen katseleminen on palvellut ihmisten kaipuuta kaikenlaiseen kauneuteen; ruusua on jopa pidetty täydellisen kauneuden vertauskuvana. Niinpä roomalaiset omistivat sen kauneuden ja rakkauden jumalalle, Venukselle. Vastaavasti kreikkalaiset omistivat ruusun samoista asioista vastanneelle Afroditelle.

Suomalaiset kuluttajat ostavat vuosittain lähes 70 miljoonaa leikkoruusua (2007). Näistä noin 50 miljoonaa viljellään Suomessa, ja täydennyksenä ruusuja tuodaan silloin, kun oman maan kasvihuoneiden tarjonta ei riitä. Näin tapahtuu esimerkiksi toukokuun suurien juhlien, kuten äitienpäivän ja koulunpäättäjäisten aikaan.”

Sehän tekisi 14 ruusua per suomalainen vuodessa! Olenko saanut 14 ruusua vuodessa? Jäin miettimään… Olenko antanut lahjaksi 14 ruusua? Luulen, että olen. Keskivertosuomalainen!

Ja sitten päädyin erään Tian blogisivuille katselemaan ruusuja!!! Taivahan vallat, ihania! Arvatkaa jaksoinko enää katsella Housea!

Ja tämä laulu sopinee tuutulauluksi…tai toisekseen...katselepas itse, jos tänne satut!

Enaya Roses, tuttu sävel, mutta ruusuista voi ottaa myös hyvin eroottisia kuvakulmia!

Prinsessa Ruusunen

Kun näin ilmoituksen Prinsessa Ruusunen-esityksestä työpöydälläni, ryhdyin oitis toimiin.

Niinpä istuin juhlasalissa melkein koko luokkani kanssa ja nautimme vaaleanpunaisesta esityksestä, jonka Musiikkiopiston nuoret olivat kokoon loihtineet. Kaunista!!!

Ja kun kerran kaupunkiin asti tulimme, niin päätteeksi juhlimme paikallisessa Hesburgerissa. Jo oli tunnelmaa, olihan Prinsessa Ruusunen herätetty, ja nälkä oli kova. Sellaisella juhlinnalla oli sitten sellaiset seuraukset, ettei jaksanutkaan kotona enää mitään muuta, vaikka mieli teki tähän luovaan kirjoitteluun.

Tuli mieleen villiruusuni, jotka muiden taimien mukana ovat tulleet toisista maista asti. Jotakin on kasvanut maassa odottaen omaa herättäjäänsä, kuten prinsessa-sadussa. Ja kun se jokin, siemen tai juuren pätkä, sai uutta maata ja sopivasti kasteluvettä, se kohotti päänsä ja on ollut muiden kiusana piikkeineen tuolla puutarhassa.

Enkä minä ole ymmärtänyt, että ne ovat minun 'Prinsessa Ruususiani'!

Luontoystäväni Harriet Hjort kirjoittaa kirjassaan Blostervandringar tästä Ruususesta tulkintaa, jossa kerrotaan ruusun noituudesta, ei pahasta velhosta. Eddan taruissa puhutaan kasvista nimeltä 'sömntorn', vapaaksi käännettynä 'unitornista', jota nykyään kutsutaan koiranruusuksi (Rosa Canína). Siinä kerrotaan kuinka Odin pisti valkyria Sigrdrifaa tämän ruusun oksalla jonka vaikutuksesta valkyria nukahti syvään uneen. Tästä on sitten kirjoitettu monta variaatiota, monta erilaista myyttista satua. Yhden sellaisen koimme eilen illalla.

Linné kertoo, että koiranruusun oksia laitettiin joillakin seuduilla Ruotsia lasten kehtoon tai vanhempien ihmisten sänkyyn, että nämä nukkuisivat rauhallisen unen.

Tämä kaikki todistanee sen, että Ruusulla on rauhoittava vaikutus.

Voi kunpa joku toisi minullekin ruusunoksia vuoteeseeni sitten kun olen vanha ja vaivainen!  Voisin kuvitella olevinani hetken Prinsessa Ruusunen ja ajattelisin nukkua 100 vuotta.

Laitetaan tähän mukaan juuri sitä, mitä lapsena olemme tottuneet katsomaan Prinsessa Ruususesta.(on korjattu)