torstai 10. helmikuuta 2011

Prinsessa Ruusunen

Kun näin ilmoituksen Prinsessa Ruusunen-esityksestä työpöydälläni, ryhdyin oitis toimiin.

Niinpä istuin juhlasalissa melkein koko luokkani kanssa ja nautimme vaaleanpunaisesta esityksestä, jonka Musiikkiopiston nuoret olivat kokoon loihtineet. Kaunista!!!


Ja kun kerran kaupunkiin asti tulimme, niin päätteeksi juhlimme paikallisessa Hesburgerissa. Jo oli tunnelmaa, olihan Prinsessa Ruusunen herätetty, ja nälkä oli kova. Sellaisella juhlinnalla oli sitten sellaiset seuraukset, ettei jaksanutkaan kotona enää mitään muuta, vaikka mieli teki tähän luovaan kirjoitteluun.

Tuli mieleen villiruusuni, jotka muiden taimien mukana ovat tulleet toisista maista asti. Jotakin on kasvanut maassa odottaen omaa herättäjäänsä, kuten prinsessa-sadussa. Ja kun se jokin, siemen tai juuren pätkä, sai uutta maata ja sopivasti kasteluvettä, se kohotti päänsä ja on ollut muiden kiusana piikkeineen tuolla puutarhassa.

Enkä minä ole ymmärtänyt, että ne ovat minun 'Prinsessa Ruususiani'!

Luontoystäväni Harriet Hjort kirjoittaa kirjassaan Blostervandringar tästä Ruususesta tulkintaa, jossa kerrotaan ruusun noituudesta, ei pahasta velhosta. Eddan taruissa puhutaan kasvista nimeltä 'sömntorn', vapaaksi käännettynä 'unitornista', jota nykyään kutsutaan koiranruusuksi (Rosa Canína). Siinä kerrotaan kuinka Odin pisti valkyria Sigrdrifaa tämän ruusun oksalla jonka vaikutuksesta valkyria nukahti syvään uneen. Tästä on sitten kirjoitettu monta variaatiota, monta erilaista myyttista satua. Yhden sellaisen koimme eilen illalla.

Linné kertoo, että koiranruusun oksia laitettiin joillakin seuduilla Ruotsia lasten kehtoon tai vanhempien ihmisten sänkyyn, että nämä nukkuisivat rauhallisen unen.

Tämä kaikki todistanee sen, että Ruusulla on rauhoittava vaikutus.

Voi kunpa joku toisi minullekin ruusunoksia vuoteeseeni sitten kun olen vanha ja vaivainen!  Voisin kuvitella olevinani hetken Prinsessa Ruusunen ja ajattelisin nukkua 100 vuotta.

2 kommenttia:

  1. Upea valokuva tuo ruusuesitys!

    Lapsuudesta muistan kotimaisen Prinsessa Ruusunen -elokuvan.
    Tuota animaatiota en ole nähnyt.

    Koiranruusuista olen aina pitänyt, koska meillä on niin vähän villejä ruusuja.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Helena!

    Olenkin ajatellut näin, että ensin kaivan esille ne kaksi villiruusu, toinen Ruotsista ja toinen Saarenmaalta, ja huollan ne. Sitten alan kyselemään muitakin villiruusuja ja sen jälkeen vasta alan keräämään näitä pohjoisen lajikkeita.
    Ihmisen käden jälki näkyy sitten näissä muissa ruusuissa.

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!