perjantai 14. tammikuuta 2011

Vaaleanpunainen, ah!

Jokaisella on ollut ihmisiä, ystäviä tai läheisiä rinnallaan joskus vaikeina aikoina tukemassa, piristämässä tai potkimassa eteenpäin. Eihän unohdeta heitä!

Tämä ruusu-aihe on liikuttanut minua varmasti sydäntä myöten, kun jostakin tulvii niin paljon lämpimiä, ihania muistoja, joita kiitollisena annan tulla tähän arkeeni nyt.

Ensimmäisinä tällaisista ystävistä muistan Tuulan. Olin silloin 15 vuotta vanha. Elämäni oli aivan onnetonta, sillä äitini ja isäni olivat juuri eroamassa, ja vietimme tuota surullista kahden vuoden asuntoeroa. Voi niitä unettomia öitä ja toiveita, että kaikki olisi kuin ennenkin. Vaikka ei se 'ennenkään' ollut mitään ruusuilla tanssimista. Isä jotenkin omassa surussaan näki myös minun tuskallisen olotilan, ja hän esitteli minut eräälle viulunsoitonoppilaalleen, seminaarilaiselle neljä vuotta minua vanhemmalle tytölle, Tuulalle.

Meistä tuli ystävät. Tai Tuula otti minut jotenkin siipiensä suojaan. Hän oli kaunis, hienostunut ja iloinen. Katsoin häntä ylös, tottakai. Ensi töikseen hän pyysi minua mallikseen hiilipiirroksiinsa. Sitten hän opetti minulle tuon jalon taidon. Siitä tuloksena tässäkin blogissa nuo liituvärimaalaukset ruusuista. Hän yritti saada minua myös yrittämään seminaariin. Siitä ei tullut mitään, vasta paljon paljon myöhemmin tartuin niihin opintoihin.

Tuula on neitsyt horoskooppimerkiltään eli ruusujen jalo ihminen. Ja hän piti punaisesta, etenkin vaaleanpunaisesta. Niinpä hän yllätti minut kerran tuoden minulle vaaleanpunaiset langat, kuten oli itselläänkin. Ja kudontamalli kauniista villaleningistä, jossa oli pitkät hihat ja helmassa kaunis musta kuvio. Olin aivan ihastuksissani. Hän myös opasti ja neuvoi minua leningin teossa. Silloin elettiin aikaa, jolloin yksinhuoltajaäidin pienestä palkasta ei herunnut liioin ylimääräistä vaaterahaa. Joten kyllä liihoittelin iloisena ystäväni Tuulan kanssa työväentalon tansseissa. Tässäpä kuva sisaruksista äidin kanssa. Kuvan lähetti yllättäen tänään siskontyttäreni minulle nettiin. Hassu sattuma.


Se vaaleanpunainen väri hoiti minua myös. Se avasi ja herkisti sydäntäni. Ja sain paljon uusia ystäviä. Vielä etsin tämän Tuulan käsiini ja vien hänelle vaaleanpunaisia ruusuja! Niin kiitollisena häntä nyt tässä muistelen.

Olen ollut mukana ryhmässä, joka sai päähänsä kokeilla väriterapiaa ja sen soveltamista jopa niin, että pukeuduimme tiettyyn väriin ja opiskelimme sen värin merkityksiä. Se ilta, kun istuimme vaaleanpunaisissamme kaikki, tuntui aika romanttiselta. Luimme väriterapiakirjaa ja teimme 'aarrekartat' leikellen naistenlehdistä kuvia, haaveillen ja kikatellen kaikki kuin nuoret tytöt. Se oli iloinen ilta.

Olethan kokeillut vaaleanpunaisen vaikutusta asusteissa tai kotisi huoneissa? Se väri ei saa olla lohenpunaista, vaan juuri sitä, mitä värikartasta saa kun ottaa karmiininpunaista ja valkoista. Ei mitään harmaan sekoitusta eli vanhanajan vaaleanpunaista, mitä joskus näkyy jopa huonekaluissa. Reilua vauvan vaaleanpunaista!

Jos sinulla on aikaa, niin katsopa kuinka vaaleanpunainen ruusu maalataan! Kaunista tuli!
Ja tässä neidonruusu ja raahelainen suviruusu.

3 kommenttia:

  1. Neidonruusu. Se vaaleanpunainen.

    VastaaPoista
  2. Ja tietenkin nk. raahelainen suviruusu, joka on samoja pimpinellaruusuja kuin valkoinenkin.

    Ajatella, että meillä on Raahessa oma nimikelaji sekä vielä, että meillä on maailmalla Suomen ruusuksi nimitetty ruusu!

    Enpäs tiennyt sitä.

    Jos vielä jotakin yhteensattumaa, niin se vaaleanpunainen mekkoni nimitettiin 'Omatunnoksi', miten osuva vaaleanpunaiseen ja sydänchakraan!

    VastaaPoista
  3. Heh, oli ihan pakko ostaa jotain vaaleanpunaista. Ja löysinkin edullisen K-marketin villatakin. Tosin se ei ole ihan puhtaan vaaleanpunainen, häivähdys murrettu harmaalla, mutta sopii tähän ikään!

    VastaaPoista