Tietenkin kauniissa naisessa on piikki kuten ruusussakin. Ja tietenkin komeassa miehessä on piikki kuten ruusussakin. Kun luet tämän ikivanhan Mustan ruusun sanat (laulaa Veikko Tuomi), niin ymmärrät mitä tarkoitan. Kauneus ja komeus hurmaa ja tuloksena orjamainen rakkaus, varsinkin jos ei saa sitä kohdetta omakseen. Piikki on pistänyt!
"Vanhan linnan puistossa on musta ruusu piilossa
ja taru kertoo jos sen joku löytää
hän kerran lemmen tähden tuhon saa.
Kerran illan varjoihin mä linnan puistoon astelin
ja silloin mustan ruusun sain mä nähdä
sen joka ihmismielen lumoaa.
Ja tuntien vain oudon taikavoiman
mä poimin sen tuon turmaa tuovan lahjan.
Sinä yönä myrsky nous ja rakeet löi ja salamoi
sain nähdä slloin lumoavaa unta naisesta ken mun sydämeni vei.
Ja joka yö tuo unikuva saapuu ja suudelmiin mun sydämeni uupuu.
Kuihtumatta vieläkin on musta ruusu pöydälläin
mun lemmestäin se tuorehena säilyy
kunnes se vie mun nuoren elämäin."
Täältä voit sen kuunnella!
Piikin voi muutenkin saada, kahdella tavalla. Mutta tämä on vain minun näkemykseni. Joku tökkää sillä piikillä, tai sinä tökkäät toisen piikkiin itsesi. Jos se toisen tökkimä piikki käy kipeään, kannattaisi miettiä miksikähän siitä loukkaantui. Silloin piikki on hyvä kasvattaja. Tai sitten jos se ei käy kipeään, se kohdistuukin toisen nilkkaan, eli mitähän piikikäs näki sinusta peilinä? Usein oman heikkoutensa.
Mutta tästä Raamatun piikistä, mihin Eeva ja Aatami tökkäsivät itsensä, en oikein ymmärrä: Jumala kirosi maan sanoen Aadamille: "Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi. Otsasi hiessä sinun on hankittava leipäsi . . ." (1. Moos. 3.18–19).
Piikit siis voivat olla myös sydäntä raastavan kivun, henkisen kärsimyksen vertauskuva. Mutta kun esim. olen joskus lukenut, että jollakin intiaaniryhmittymällä ei ole olemassa edes ’työ’ -sanaa. Mitä hankalampi haaste heillä on edessä, sitä innokkaammaksi he vain tulevat. Nauraen ja laulaen he urakan suorittavat. Mutta he eivät olekaan tunteneet Raamattua. Kuka kumma on keksinyt, että työn ja koko elämän pitää olla yhtä piikkiä täynnä!!?
Ei sille kuitenkaan mitään voi. Ruusujen perkaaminen on viheliäistä hommaa. Kädet siinä tulevat verille, jos ei kunnon hanskoja ole. Siis miksi ihmeessä rakennan ruusutarhaa? Lastenlapset niissä sormensa loukkaavat. Mutta ehkä hyvä mitä nuorempana sen kokevat, sitä pikemmin oppivat. Sillä niinhän se on meidän ihmistenkin kesken. Ole yksin, niin ei piikit pistele. Mutta yhdessä toisten kanssa sitä tapahtuu. Väistämättä. Mitä kauniimmin toisen kohtaa, mitä kauniimpia hetkiä viettää toisen kanssa, niin ’voih!’, jossakin tilanteessa se piikki pistää. Siitä tiedämme kauneuden.
Ja sittenkin aion perustaa Ruusutarhan! En tiedä vieläkään oikein miksi sen teen.
Kerron erään pienen hetken, jossa ei ehtinyt mitään kaunista olla, eikä piikkikään pistänyt, vaikka sitä osoitettiin. En vieläkään tiedä, kuka laulaja tai muusikko tuo mies oli.
Olin jälleen kerran laivalla matkalla Ruotsiin, missä työpaikkani sijaitsi. Minulla ei nuorena ollut varaa hyttipaikkoihin, joten istuin tuolilla ja odotin unta. Yö kun oli. Olin silloin murheen murtama. Niin kuin nuori vain joskus voi olla. Joten minua ei kiinnostanut mitkään iloittelut eikä mikään seura.
Eräs iso mies tuli käytävää pitkin. Kello oli pitkästi yli keskiyön. En osannut nukkua. Tuo iso mies pysähtyi viereeni ja rojahti sitten istumaan viereiseen tyhjään tuoliin. Hän huokaili illan tylsyyttä siinä ja katseli minua alta kulmain. – Hei tyttö! Taidat olla surullinen. Tunnetko minua?
Enhän tuntenut.
- Olen esiintynyt tällä laivalla. Etkö ollut kuuntelemassa minua?
- En jaksanut lähteä mihinkään.
Hiljaisuus. Häntä varmaan harmitti, kun en tuntenut. En välittänyt.
- No se on ihan sama kuka minä olen. Ja ehkä sama kuka sinä olet. Mutta meitä molempia tympäsee. Vai onko sinulla sydänsuruja? Taas hän kääntyi minua katsomaan ja viina lemahti hänen suustaan.
- Kuulehan sie, kun minä sanon. Muista tämä: Haukan kynnet, pahat kynnet, niistä voi päästä irti, mutta niistä jää pahat jäljet.
Hän nousi ja lähti pois, huikkas kädellään, ei enää katsonut.
Mutta hänen sanansa muistan vielä tänäkin päivänä.
- Haukan kynnet, pahat kynnet, niistä voi päästä irti, mutta niistä jää pahat jäljet.7
No haloo, astrologinen piikkihän on tietennii skorpionin piikki.
VastaaPoistaMutta ei pluto vaan Venus Skorpioni.
Tai miksei Skorpionin perinteinen hallitsija Mars, jonka "piikki" on kääntynyt sisäänpäin.
Kaikki eivät huomaa/muista sitä kukan varressa.
Mutta miksi Venus?
Siksi että Venus edustaa itelleni astrologista "kukkaa". Kauneutta, väriä, muotoa, tuoksua.
Ja Härkä Venus edustaa itelleni Ruusua, en tiedä miksi, ehkä joku harmonia,hienostuneisuus,
ehkä tarina Kuun syntymisestä Härän merkissä eli tuoksukin,
miksei Chironinkin löytöaste 3 Härkää,
ja aromaattiset öljyt, kukkatipat jne vaihtoehtohoidot.Ruusuöljyä.Haavoittava piikki?
Ja koska Härän vastamerkki on Skorpioni niin se piikki asettus hyvin sinne varteen vastakohtana.
Toisekseen se Skorpionin piikki vois kuvastaa sitä, että täytyy hellävaroen käsitellä sitä ettei saa pistoa,
tietyllä kunnioituksella ja taidolla,
pitää tietää mitä tekee kun poimii ruusuja.
Piikki vois olla kuten Skorpioni-tyttärelläni,
Mars Skorpioni 12 huoneessa,
piilossa mutta olemassa.Varottava vähän...
Ja Skorpionin Mars säilyy talven yli siellä ruusun varressa,
tuli sekin koettua kun kuvasin ruusunmarjoja lumihangessa =)
No selvää kuin vesi! En yhtään ajatellut vielä merkkejä. Tottakai Venus on itse kuin ruusu, sokeuttavan kaunis ja pahus, jos Venus on Skorpionissa, niin joskus tuntuu piikki. Ja varmasti se ruusu on kauneimmillaan Venus Härässä.
VastaaPoistaAjattelin vain Jupiteria ja Merkuriusta tuollaisena vuorovaikutuksen peilinä, että sielläkin joskus tuntuu.
Mutta täytyy miettiä vielä lisää tuota Ruusua eri merkkine kanssa. Se on mielenkiintoista!!!
Tuo laulun 'Musta Ruusu' oli sodan jälken käytetty peitenimi syfilikselle eli kupalle. Sen kun pitää mielessä niin teksti saa vallan toisenlaisen sävyn.
VastaaPoistaKiitos! Enpäs tiennyt tuota. Nyt ymmärrän laulua vähän syvemmin, aika rankka!
PoistaTulin ja luin tämän tekstin pitkästä aikaa. Minusta koko blogin sisältörikkain juttu, vaikka sen itse sanonkin. Nikin astrologinen tulkinta uppoaa syvälle sekin!
VastaaPoistaJa joskus mietin tuota laulajamiestä laivalla, jota en tarkemmin katsellut, muuten kuin että joku romaani hän oli. Ei ihme, jos vaikka olisi ollut itse Veikko Tuomi, joka tuon 'Mustan Ruusun' on levittänyt, joka ei silloin enää niin pinnalla ollut ja jota en olisi tunnistanut. Muistelen, että joku minulle sellaista ehdotteli.