torstai 20. tammikuuta 2011

Kauniiksi ruusuvedellä!

 "Juuri sitä on kasvu: Ihminen tekee sellaista ,mitä ei ole tehnyt ennen, joskus asioita, joita ei ole edes uneksinut voivansa tehdä" (Newman et Berkowitz)

Olen kuin 60-vuotisesta unesta herännyt! Ihan tosi. Ruusu on herättänyt intohimoni. On syttynyt intohimo Ruusuun! Sillä jos ihmisellä ei ole syttynyt jokin uusi juttu, hän on intohimoton ja 'sammunut'. Energia on löysästi liikkuvaa ja mieli on tylsä. Silloin tarttuu sairaudet, katkeruudet, mitättömyyden olo, välinpitämättömyys. Ja tuo välinpitämättömyys on kavalin kaikista!

En koskaan voinut kuvitella, että innostuisin ruusuista! Nyt olen. Laitetaan tähän yksi Helenan ruusu silmän iloksi:



Kävin viemässä naapurin Lauralle nimipäiväkukat, en tosin ruusuja, mutta kylläkin vaaleanpunaisia tulppaaneja. Ja mitä näinkään! Lauralla oli valtava kanavatyö seinällä, jossa on vaasi täynnä ruusuja. Ihania! Hän on tehnyt tämän taulun jo kahdesti, lahjaksi muualle. Lauran leipälaatikon kansi oli vaaleanpunaisia ruusuja täynnä. Sohvatyynyissä oli ruusuja! En ennen ollut huomannut.

Miten ruusuja on yhtäkkiä niin paljon kaikkialla! Huomaan, että itselläkin on kolme ruusuista aamutakkia. En ole ennen 'huomannut'. Katsokaa hyvät ihmiset, miten paljon meillä on ruusuja ympärillämme. Kuten astrologiystäväni tuolla totesi, niin ruusu on kukkien kuningatar.

Ja huomasin, että olenhan käyttänyt koko elämäni ruusuvettä! Silloin tällöin kun olen muistanut. Mikä sen ihanampaa on väsyneillä kasvoilla kuin se. Kesän kuumuudessakin se hoitaa ja vilvoittaa. Niinpä sitä piti ensi töikseen hankkia, kun kaupungilla kävin.

Kuinkahan ruma olisinkaan ilman sitä! Sillä löysin Harrietin kirjasta tarinan eräästä Unkarin kuningattaresta, joka oli aivan epätavallisen ruma. Eräs munkki antoi hänelle salaisen reseptin ruusuvedelle. Kun ruma kuningatar käytti sitä, kauneus alkoi tulla hänestä kummasti esille. Hänestä tuli niin kaunis ja viettelevä, että Puolan kuningas pyysi häntä vaimokseen, vaikka kuningatar oli jo 70-vuoden iässä.

Ruusuvesi on ruusun eteerisen öljyn tislauksessa jäänyttä nestettä, joka on ihanteellinen ihon hoitoon ja jopa meikin puhdistukseen. Tässä linkkejä erilaisista ruusuvesistä: Vihreä kosmetiikka, pullo jonka minä ostin, ja aloe veran ruusuvesi  ja on varmaan vielä muitakin.

En raskisi tehdä kuitenkaan siten kuin Englannin kuningas Edward VI teki. Hän nimittäin rakasti ruusun tuoksua ja teki näin päivittäin: Kaatoi 12 lusikallista vaaleanpunaista ruusuvettä hehkuvien hiilien päälle. Koko huone tuoksui ruusuilta. Tämäkin tieto Harrietin eli Mymy-isoäitini kirjasta. Siis hän penkoi kaiken mahdollisen tiedon Raamatusta historia-ja tietokirjoja myöten. Hän oli vielä hurjempi kuin minä. Minähän vain kopioin hänen kopioitua tietoa.

Hän kertookin ihastuneena ruusuistaan, että tuota kirjatietoa riittäisi niin paljon, että vaikka hänen kirjahyllynsä täytettäisiin vain ruusuaiheisista kirjoista, niin hyllyt eivät riittäisi sittenkään. Ja niitä kirjahyllyjä oli joka huoneessa,olen nähnyt! Sitten hän kertoo surullisena kahdesta vanhasta leidistä, jotka olivat erikoistuneet ruusuihin puutarhassaan, mutta tulivat vanhoiksi ja varomattomiksi. Kerran paloi koko talo ja ruusutkin puutarhassa. Pienessä hetkessä voi menettää kaiken luomansa.

Ruusuparfyymi tuntui niin paljolta, suurelta ja laajalta asialta, että piti kirjoittaa jostakin kevyemmästä. Mutta jatketaan vielä parfyymistä ja sen aromasta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen iloinen kommenteista!