Ruusun tuoksua, naisenko tuoksua?

Esittelen tässä ensin uuden ruusuystäväni Helena Luukkosen, jonka kanssa keskustelin facebookissa tovin, ennen kuin huomasin, että hän on sama Helena, jonka kirjaa Parantava Sateenkaari väriterapiasta olemme koko talven opiskelleet. Näitä kummallisia yhteensattumia, törmäyksiä, tarkoituksia, mitä lie! Hän kertoi mm. että hän on jo 20 vuoden ajan käyttänyt ruusun tuoksua (Body Shop Tea Rose), jossa ruusun tuoksu on kätketty öljyyn. Hän lahjoitti minulle myös Ruusualbuminsa käytettäväksi, josta intuitiivisesti nappaan sen ruusun, joka minun mielestäni muistuttaa häntä juuri nyt. Vaikka hänen temperamenttinsa olisikin pysty syvän tummanpunainen ruusu Jousimies-merkkinä, niin nyt kuvastakoon tämä vieno ruusu sitä tiettyä alakuloa, surua ja ehkä haaveita, jota hänestä nyt heijastuu.

Minä itse en koskaan ole käyttänyt ruusun tuoksua, kielo on minun suosikkini, sitäkin vain kesällä. Toki aromakupissa joskus, kun on oikein kelju olo, höyrystytän ruusun tuoksua. Se jotenkin helpottaa mielialaa, keventää. Laitoin sitä juuri nytkin aromakuppiin, mutta nenäni on vielä siinä kunnossa, etten haista mitään.

Tuosta parfyymin öljypohjasta olen samaa mieltä hänen kanssaan. Se on aidompaa, terveellisempää eikä ärsytä niin paljon kuin alkoholipitoiset parfyymit.

 Ja siitäpä kirjoitan tarinan, minkä löysin isoäiti Harrietin kirjasta Blomstervandringar (Kukkaisvaelluksia) vapaasti suomennettuna:

 " Kerrotaan että eräs muinasen persialaisen keisarin kaunis puoliso keksi ruusuöljyn. Hänellä oli tapana päivittäin vaeltaa palatsin puutarhassa. Suurien ruusupuskien välissä kiemurteli pieni puro ja siellä keisaritar katseli, kun ruusu varisteli lehtiään hiljaiseen veteen. Kevyesti ne keinuttelivat itseään veden päällä. Sitä katsellessaan hän huomasi, että lehden ympärille muodostui öljyinen kehä. Hän nosti lehden ja pieni öljytilkka jäi veteen. Hän kiiruhti palatsiin, nouti pienen astian ja noukki lusikalla nuo öljytilkat astiaan. Illalla hän huomasi, että astiasta nousi yhä ihana ruusun tuoksu. Näin hän keksi ruusuöljyn."

Mutta onko ruusu todella naisen tuoksu? Onhan se jos ihan intiimisti asiaa tutkitaan, mutta niin syvällisiin en tässä nyt mene.

Kreikkalaisten kirjoittajien mukaan arvonsa tuntevat miehet käyttivät ruusuparfyymia, kun taas naiset käyttivät mm. orvokin ja timjamin tuoksuja. Miehet tiesivät myös, että laadukkain ruusuparfyymi valmistettin Cyrennessä Berenice-kuningattaren aikaan. Myös roomalaiset nauttivat ruusun tuoksusta. Kerrotaan, että erään keisarin lempiviini oli tehty ruusun terälehdistä. Näitä juttuja löydän isoäitini kirjasta.

Voi kuinka pääni on täynnä näitä juttuja, muistoja ja tarinoita pelkästään jo ruusun tuoksusta! Mutta ei saa yhtenä iltana innostua liikaa. Kuitenkin, yksi suosikkielokuviani on Naisen tuoksu. Ja kas, löysin sen tanssin!

Katso, miten mies huumaantuu naisen tuoksusta, ja miten nainen hurmataan tanssilla! Tässä on erotiikkaa, aistillisuutta ja aitoa tanssin hurmaa! (Jestas, kuulostan ihan Tanssii tahdilta!)