sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Miksi juuri Ruusu?

Ruusu ei ole minulle sen kummempi kukka kuin mikään muukaan. Periaatteeltani olen 'anna kaikkien kukkien kukkia'. En kohota ruusua erityisemmin esiin kukkakimppunakaan.

Mutta monet läheiseni, rakkaat ihmiseni, pitävät ruususta.  Äitini oli romanttisen ruusuinen ihminen, herkkä kaunosielu, vastakohta hurjalle työn teolle (neitsyt-merkkiä). Armas ukkoni huomaa puutarhassa ensimmäiseksi ruusut ja menee niitä jututtamaan. Usea ystäväni myös nostaa ruusun ylimpään arvoonsa. Ruusua löytyy väreissä, vaatteissa, verhoissa ja tuoksuissa. Moni näistäkin neitsyt-merkkinen. Kaikki tämä on minulle kuitenkin vähän liian lempeää ja makeaa.

Lapsuuden kotipihallani rehotti suuri valkoinen juhannusruusupuska. Olihan se kaunis ja tuoksuva, mutta hetken verran kesästä se vain kukki. Toinen ruusu, jonka muistan, oli villiruusu eli koiranruusu. Kun pienenä kuuntelin Villiruusu-laulun salaperäisiä sanoja, ihmettelin äidille, että onko sellainen todella olemassa jossakin.
Äiti selitti, että kyllä sellaisen voi löytää jostakin, vaikka se on harvinainen.

Ja sitten minä löysinkin sen!

Olin mummolassa kylässä ja tapani mukaan kiertelin ja tutkiskelin ympäristöä. Tien toiselta puolelta ruohikon keskeltä sen ruusun löysin. Se työntyi sieltä hennolla varrellaan ja siinä oli pari vaaleanpunaista kukkaa. Juoksin innoissani isän luokse siitä kertomaan. Kuin suuren aarteen olisin löytänyt. Isä nyökytteli innokkaasti päätään ja sanoi, että sehän on villiruusu. Voih!! Halusin niin kiihkeästi taittaa ja omia sen itselleni ja viedä kotiin, että isä sai käyttää kaikki tunteeseen vetoavat voimansa, että luovuin. Isä selitti lempein sanoin, että kun se on vasta kasvunsa alussa, niin harvinainen ja hento, että antaisin sen rauhassa kasvaa vielä. Annoin. Siihen se jäi ja muistoihini.

Äitienpäiväruusullakaan ei ole minulle varsinaista merkitystä. Se on vain päivän symboli. Omalle äidille ei lapsena ollut siihen varaa, ja kun olin vanhempi, äiti asuikin jo niin kaukana, että ruusukortin vain lähetin.
Itse äitinä ollessani ymmärsin sitten, että suurempi merkitys sillä ruusulla oli miehelleni. Jo alussa taloon tullessa huomasin, että hän kasvatteli ja säilytteli vanhoja ruusuruukkujaan kellarissa ja otti ne keväällä esille. Somasti ne kukki ikkunalaudalla jälleen. Entinen vaimo oli miestäni opettanut. Ruusukimputkin hän kääri märkään sanomalehteen ja asetti vesiämpäriin, jonka hän sitten vei kylmään. Sieltä kantoi taas aamulla ja asetti vaasiin pöydälle. Näin niitä saattoi ihailla kauemmin. Itsekin yritin samaa ruusuruukuille, mutta onnistuin ne vain hävittämään. Ikävöivät varmasti entistä emäntäänsä ja hänen ruusuista sydäntään.

Innostuin kerran jopa maalaamaan noita äitienpäiväruusuja. Tein suuren työn, jossa enemmänkin keskityin ehkä ruusunkukan varteen, sen herkkään taipuvaan muotoon ja jännitin, miten se kantaa tuota ruusua. En tiedä onnistuinko siinä. Eräs vanha opettaja siihen ihastui Kajaanin näyttelyssä ja osti sen äitinsä muistoksi, joka myös rakasti ruusuja. Sitten tein pari pientä taulua lisää, mutta olen antanut ne lahjana pois. En osaisi laittaa oman kodin seinälle ruusutaulua.

Joten huomaankin, että minulle se kontakti ruusuun on enemmän kontaktia rakkaisiin ihmisiin ja heidän ruusumieliinsä, ruususydämiinsä. Se ruusunvarren pituinen matka, jossa on aina oma herkkyytensä ja jännitteensä. Tavoitanko sitä ruususydäntä, sen herkkyyttä, osaanko tulla luo? Ruusu on minulle enemmän objekti  kuin oman sydämen nuppu.

Yksi ruusu on kasvanut laaksossa
Ja se kauniisti kukoistaa.
Yksi kulkijapoika on nähnyt sen,
Eikä voi sitä unhoittaa.
Yksi kulkijapoika on nähnyt sen,
Eikä voi sitä unhoittaa.
Ja sen olisi kyllä hän poiminut
Ja sen painanut povelleen,
Mutta köyhänä ei ole tohtinut,
Vaan on jättänyt paikoilleen.
Mutta köyhänä ei ole tohtinut,
Vaan on jättänyt paikoilleen.

Voit kuunnella


ps. Tässä ei näy koko maalausta ja senkin on pilaamassa heijaste lasin pinnassa, kun otin valokuvan.
Mutta ruusussa on salaisuuksia, joita en paljasta vielä. En siis vielä vastaa otsikkoni kysymykseen. Ehkä sen verran, että ruusussa on laajuutta ja mahdollisuuksia tuhansiin unelmiin ja tarinoihin.

2 kommenttia:

  1. Kommentoin toisen kerran Metsätontun ihania sivuja! Hurmaavia maalauksia sinulla !
    Virpi

    VastaaPoista
  2. Kiitos Virpi!

    Tulithan sinä perille Ruusutarhaani! Tervetuloa!

    VastaaPoista