Ensikokemus Ruusutarhasta

Ruusutarha-sanalla on sellainen sadunhohteinen kehä ympärillään. Se on jotakin aivan erityistä.

Niin se oli ainakin minulle, kun 18-vuotiaana lähdin maailmalle Ruotsiin. Ensimmäisen viikon siellä olin kielikurssilla Sigtunassa. Se on Ruotsin ensimmäisiä ja vanhimpia hallinnollisia kaupunkeja, ja jonka mm. karjalaiset ovat kerran tuhonneet maan tasalle. Sain silloin lukea, että kurssipaikkani on vanha luostari, joka on entisöity kurssikeskukseksi, Sigtuna stiftelsen (kuva alla). Ja siellä saavuin elämäni ensimmäiseen Ruusutarhaan. Olin aivan lumoutunut! Aivan kuin metsämökin tyttö olisi saapunut satujen maailmaan.

Siis arvata voi, kun minulla oli vähänkin vapaa-aikaa, luikahdin tuonne kuvassa olevaan ruusutarhaan kävelemään, haistelemaan ruusun tuoksua ja kuuntelemaan suihkulähteen solinaa. Siellä istuin, haaveilin ja kirjoittelin kotiin kirjettä ihmeellisestä maailmastani.

Sigtunassa asui myös kirjailija Harriet Hjorth, joka sattumoisin oli kurssiopettajani Agnetan äiti. Sattumoisin myös Agneta kysyi kurssilaisilta, olisiko joku halukas tulemaan heille hoitamaan neljää lasta. Joku meistä oli, minä mukana. Ja sattumoisin hän otti minut. Aloittaisin työt vasta syksyllä, sillä minulla oli paikka jo eräässä Tukholman sairaalassa siivoojana kuukauden ajan. Se sopi hänelle mainiosti.

Perheessä opin ruotsinkieltä ja paljon muutakin, mutta ennen kaikkea tutustuin ja ystävystyin perheen isoäitiin Harrietiin, jota sain kutsua Mymyksi ja isoäidikseni kaikki ne vuodet mitä hän vielä eli. Jätin paikkani perheessä parin vuoden päästä. Olin kirjeenvaihdossa Mymyn kanssa vielä monet vuodet. Häneltä opin tuntemaan yrtit ja kasvit ja niiden historian ja tarinat, joita tulen käyttämään useinkin tässä blogissani. Hänen kirjansa Blomstervandringar on eräs suuri suosikkini. Joskus olen jopa haaveillut, että voisin kääntää sen suomenkielelle. Niin kaunis on se kirja! Tulen käyttämään viitteitä tästä kirjasta.

Mymy rakasti myös ruusuja! Ruusuihminen, joka tuki minun kasvuani, opasti ja ohjasi minua kukkien ja yrttien ihmeelliseen maailmaan. Tämä ruusublogini toi minulle muistot hänestä. Istuinkin eilen pitkän tovin, järjestelin uuteen kansioon kuvat ja pitkän kirjeenvaihdomme. Istuin siten pari tuntia hänen seurassaan.

Tunnen, että hän on eräs, joka on kanssani nytkin rakentamassa ruusutarhaani!