Afrodite, kreikkalaisten kauneuden ja rakkauden jumalatar, kuten Venus roomalaisille. On hyvä paremmin verrata sitä Afroditea, minkä kreikkalaiset loivat, naisen joka oli myös itse lempeys ja kauneus, siihen Afroditeen, mitä nuo kiiltokuvamaiset maalaukset nykyään hänestä luovat. Anteeksi vain, mutta en tykkää tuosta kuvasta oikealla. Afrodite on siinä täynnä itsekästä omahyväisyyttä ja viettelyä ja rintoja pitää olla. Tämän ajan Afrodite? Millaiseksi tämä arkkityyppy on oikein ajassamme muuttunut?
Kerron tarinan, jonka jostakin olen lukenut, mutta en muista mistä. Siihen liittyy Afroditen luonteen piirteitä, hajuvesi ja tietysti lumoutunut nuori mies:
" Kuvittelen, että se kuningas, joka tässä tarinassa näyttelee kolmatta pääosaa, asui Kreetalla. Kuvittelen, että juuri siellä valmistettiin kuulua parfyymia ja mitä taidokkaimpia parfyymiruukkuja.
Joka tapauksessa kuningas oli jo usein kutsunut Afroditea saapumaan palatsiinsa, mutta tämä ei tullut. Viimein kun Afrodite, jolla oli myös tämä naisellisen turhamainen puoli, sai kuulla, että juuri tällä saarella valmistettiin lumoavaa parfyymia, hän otti kutsun vastaan ja saapui tervehtimään kuningasta.
Kuningas oli hyvin varautunut tilaisuuteen. Palatsi oli koristeltu ruusuin ja monivärisin kukin, ja kaikki oli järjestetty parhain päin jumalattaren vierailua varten. Kauneimmassa salissa kuningas otti vastaan Afroditen, jossa hänelle tarjosi saaren parhaimmat herkut, ja jonka ikkunoista näkyi kauniit näköalat puutarhaan ja merelle.
Viimein kuningas ilmoitti lahjastaan, jonka hän oli valmistuttanut aivan jumalatarta varten. Hän kutsui hovipojan luoksensa, joka pian saapuikin. Tämä nuori mies kantoi samettisella tyynyllä kaikkein kauneinta ja taidokkainta parfyymiruukkua, joka sisälsi kalleinta tuoksua mitä tehdä voi. Hovipoika tuli ja näki Afroditen. Nuori mies lumoutui niin jumalattaren kauneudesta ja lempeydestä, että hän kompastui. Kallisarvoinen ruukku putosi tyynyltä lattialle ja hajosi tuhansiksi sirpaleiksi. Kaunis ja voimakas tuoksu levisi saliin.
Silloin kuningas suuttui niin paljon, että nousi, otti miekan ja löi säikähtäneen hovipojan kuoliaaksi.
Afrodite nousi myös ja juoksi surmatun luo. Hän taikoi pojan yrttitaimeksi, katsoi kuninkaaseen vihaisesti ja sanoi: - Olet sydämetön. En koskaan enää tule luoksesi!
Niin jäi kuningas sirpaleiden keskelle tuoksuinensa. Afrodite kiiruhti Olymposvuoren rinteelle, etsi sopivan aurinkoisen paikan, laski siihen yrttitaimen ja siunasi sen. - Täältä näet kauas ja täältä olet leviävä ympäri kauniin maan ja tuotat iloa kaikille.
Kerrotaan, että näin syntyi miehekkään voimakas ja lämmin yrtti nimeltä Oregano."
Ei pahalla, mutta todella huono tarina... :( Etsin tarinaa mun esitelmään, ja tämä ei todellakaan ole siihen sopiva !! :)
VastaaPoistaKiitos, kun luit. Tämä tarina taisi olla enemmänkin oreganon syntytarinaa kuin tarinaa Afroditesta. Mutta varmasti löydät sopivamman. Onnea esitelmääsi!
VastaaPoistaLisään tähän Afroditen tarinaa Mallan sivulta, melkeinpä itselleni tähän, mutta jollekin myös ,joka kerää tarinoita.
VastaaPoistahttp://mallav.wordpress.com/2011/03/30/sydamien-valinta/#comment-174
Kiitos, siellä oli tosiaan Mallan linkissä enemmänkin Afrodite-tietoa ja tarinaa.
VastaaPoistaMinusta se oli kaunis tarina, semmoinen itkettävän kaunis. Tykkään myös oreganon tuoksusta mutta ei se tietenkään voita mieliyrttiäni timjamia. :)
VastaaPoista