sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Myrkyllinen 'piikki'!

Minusta tämä piikki koskee yhtä hyvin ruusua, kuin kaikkia kukkia ja koko parfyymiteollisuutta! Se ei pistä heti, vaan salakavalasti levittää myrkkyä ihoosi. Jopa ruusun nimellä. Onko ruusu itse siihen syyllinen? Ehkä pohjimmaltaan onkin. Ruusu on lumonnut tuoksullaan, mutta väliin on tullut muuta, mikä ei ole enää puhdasta eikä kaunista.

Tarkoitan tällä kemiallista tuotantoa. Sillä on alunperin ehkä pyritty hyvään, saada halvemmalla niitä ihania tuoksuja, jota ennen on tehty kovan työn tuloksena. Ja että niitä voisi käyttää koko kansa, ei vain eliitti, kuten ennen. Mutta välissä on myös kaupallisuuden arvo saada rahaa ja valtaa. Tässä se piikki, mihin ruusun ihana tuoksu on ajautunut. Kemiallisuuden epäaitous, joka voi vaikuttaa myrkyn lailla.

Harriet Hjorthin kirjasta Parfym joskus kauan, kauan sitten luin, että on vain kolme kukkaa, joiden tuoksua ei vielä pystytä valmistamaan kemiallisesti. Muistan jasminen ja kielon. Nuorena tyttönä Harriet kulki pyörällä ympäri Ranskaa ja tutustui sen kasveihin ja kulttuuriin. Joten kirjassaan hän kertoi paljon Ranskan parfyymiteollisuudesta. Googlettamalla Grassen alueesta löytyy paljon tietoa esim. tässä.

Harriet-ystäväni oli länsikulttuurin ihmisiä, joten hän ei puhunut esim. Bulgarian ruusutarhoista eikä sen parfyymiteollisuudesta mitään, minkä taas Nikki toi esille tuolla yhdessä tekstiosuudessa. Siihen aikaanhan Bulgaria kuului itäblokin maihin. Entä nyt? Kuitenkin Bulgarian kansalliskukka on ruusu. En ole vielä tutkinut Bulgarian ruusu- tai parfyymiteollisuutta, ja sitä kuinka paljon siellä arvostetaan aitoa ruusu-tai kukkaöljyä.
Mutta kas kummaa! Kirjakaupan alennusmyynnistä tarttui käteeni Sofiaa esittelevä matkakirja.

Jos aikoinaan satoja vuosia sitten peiteltiin pahoja hajuja parfyymeilla (kuitenkin aidoilla kasvisöljyillä), niin entä nyt. Silloin käytettiin tuoksuja kylvyissä, vaatteissa, huonekaluissa, peruukeissa mm. jopa sormuksissa ja puutarhojen ja kaupunkien suihkulähteissä. Kirkossa suitsutettiin ahkerasti, jotta lattian alta usein tullut kalman haju ei pääsisi esiin.

Sitten esim. noitavainojen aikaan naisia ohjattiin olemaan käyttämättä kaikkea sitä, mikä korostaa naisellisuutta, mm. jopa ruusuöljyä, ettei vain joutuisi vainoon.

Nyt pesu- ja puhdistusaineisiin sekoitetaan kemiallisia tuoksuja peittämään aineen aitoa, usein ehkä epämiellyttävääkin hajua.  Mutta ei sentään osoiteta noidaksi sitä, joka löyhyää siellä kulkuneuvojen istuimella parfyymille, kun jotkut aivastelevat tai pyyhkivät valuvia silmiään. Se ei tuskin ihastuta edes miehiä, sillä hyvin monet usein kiroavat sen löyhkän. Useat teatterit ja yhteiset tilat ovat kieltäneet kokonaan hajuvesien käytön astmaatikkojen vuoksi. Tuoksuvat pesuaineet kirotaan ja etsitään hajuttomia. Nuoret ovat hyvinkin valpastuneet näihin kemiallisesti tuotettuihin tuoksuihin ja kritisoivat niitä. Tässä kritiikkia ja tietoa esim. Point of Skin-sivustolla.

Miten sitten käy hajuvesiteollisuuden, jos käydään noiden kemiallisesti tuotettujen tuotteiden kimppuun? Kenellä on vara maksaa tuhansille poimijoille palkkaa,  ja kenellä varaa enää ostaa aitoja kukkaöljypohjaisia tuotteita? Moni on ilman ihan tyytyväisenä. Tai maksaa sen 100 - 150 euroa pienestä ruusunöljypullosta Damaskenan ruusua.

Luen tuolta, että kemiallinen tuoksu ei täytä niitä odotuksia mitä aito kasviöljy tekee. Aito tuoksu vaikuttaa henkisesti, ja useat tunnistavat aitouden jo olotilastaan.

Voi ruusu, kukkien kuningatar! Kunpa voisit käydä taistoon säilyttääksesi sitä aitoutta, jota voisimme odottaa parfyymiteollisuudeltakin. Tähän yhtynee varmaan Helenakin ruusukokoelmastaan!



Muuten, yllätys, yllätys! Olen joskus googlettanut Harriet Hjorthin kirjaa Parfym, enkä ole löytänyt. Nyt taas yritin ja löysin sen olemassa olevana Ruotsin neljästä kirjastosta, siis neljä kappaletta. Mutta sitten tuli täysosuma eräästä antikvariaatista nimeltä Gojoba. Sieltä löysin Mymyn yhden kirjan, eikä ollut kalliskaan! Tilasin sen oitis. Nyt vaan jännään, saanko sen kotia asti. Eläköön ruusut ja tuoksut!!!

2 kommenttia:

  1. Petturuutta monelta osin!

    Nimittäin viime kesänä ostin ystävälleni tuliaisiksi laivalta Ruususaippuan. Se tuoksui taivaalliselle.

    Sitten unohdinkin sen antaa. Kotona huomasin, että saippuasta on puute, joten otin sen esille.
    Pari kertaa sain haistelle sitä tuoksua, liekö edes aitoa. Mutta sitten se ei enää tuoksunukaan. Mokomat laittavat vain päälle ehkä tipan sitä.

    Tai sitten petturi on oma nenäni, jonka hajuaisti ei oikein vielä toimi täysillä.

    VastaaPoista
  2. Onpas kumma, kun kukaan ei ole reagoinut tähän. Mutta eihän tämä mikään keskusteluaareena olekaan.
    Sydäntäni, mieltäni puran ja arkeani viihdytän. <3<3<3

    VastaaPoista