Jos puhutaan ruususta ja siitä mitä ruusuja kenellä on, niin varmasti tämä pimpinellaruusu on niistä se tunnetuin ja laajimmalle levinnyt.
Sehän on meidän juhannusruusu, valkoisine suurine kerrottuine kukkineen, jotka eivät valitettavasti kestä kauan pensaassa ja sitä vähemmän sisällä vaasissa. Vaasissa vain kolme neljä tuntia, ja ne löpsähtävät ja varistavat lehtensä. Mutta kun kahvivieraita on tulossa, mikäs sen somempi pöydässä tuoksumassa.
Ensimmäinen suuri urakkani olikin ruusutarhaa rakennellessa saada vanhat ruusupensaat uuteen uskoon. En muista enää missä tuo valkoinen pensas pihalla alunperin kasvoi, kun taloon tulin, mutta halusin saunapihalle jonkinlaisen näkösuojan tietä vasten, joka kuitenkin on vasta peltojen takana, ja istutimme siihen neljän metrin leveydeltä juhannusruusua. Suuri ruusujen ystävä ukkoni innostui istuttamaan niitä myös vasta luodulle maakellarin katolle. Hän ajatteli, että maa ei vyöry vesisateessa niin helposti alas, kun sitkeät ruusunjuuret ovat pitelemässä sitä koossa.
Tosi on! Kellarinkatto on täynnä valkoista ruusua juhannuksen aikaan, mutta riti rinnan ja yhtä sisukkaasti siellä kasvaa myös nokkonen. En koskaan edes kastele niitä ja siellä ne vain kukoistaa. Ukkoni kanssa käymme ihailemassa joka kesä sitä kukkapaljoutta. Samoin on kasvanut saunapihan ruusut ravinteikkaassa peltomullassa. Harmi vain kun ne kukkivat juuri siellä tien puolella (eteläpuoli) paljon tuuheampana kuin pihan puolella.
Mutta kyllä olen saanut kitkeä ja leikata niitä juuriversoja. Pianhan ne olisivat vallanneet koko saunapihan.
Ja niin korkeita olivat pensaat ja tiheässä, että piti naapurin poika kutsua raivaussahan kanssa niitä leikkomaan. Sitten minä haravoin ja perkasin nurmikolta sen pienimmänkin ruusunoksan, sillä paljaalle jalalle joutuessa se olisi tosi inhottava. Tietenkin tein sen virheen, että ruusu leikattiin syksyllä eikä keväällä kuten kirjoissa ja netissa neuvotaan. Ja tietenkin luin ohjeet vasta sen jälkeen kun työ oli tehty. Jotenkin en aina välitä siitä teoriasta. Mikä lie siinä.
Nyt sitten jännityksellä odotan kevättä, mitä se ruusu tykkäsi, kun noin vastoin ohjeita tein. Ja jos hyvin käy, se on nätimmillään sitten, kun avaan ruusutarhakahvilan, ei ensi kesänä, vaan vuonna 2012. Samana vuonna täytän 65 ja pidän lupaamani juhlat. Siinähän ne tulevat pidettyä kahvilassani juhannusruusujen tuoksuessa, jos luoja sallii. Mikä sen parempi paikka!
Tämä samainen pimpinella, joka Euroopassa kasvaa villinä valkoisena ruusuna, kasvaa myös Englannissa. Ja arvatkaa miksi sitä siellä sanotaan? Suomalaiseksi Ruusuksi!
Ja tässä on varmaankin valkoisia ruusuja Eliselle! Olemme menossa kesään päin kuitenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!