torstai 4. joulukuuta 2014

Tontun 5.luukku

Tässä on esillä nyt viimeinen iso joulukortti, joita esittelen. Sain sen pojalta, joka oli ihastunut minuun kovasti alakoulun 4. luokalla. Sain häneltä silloin 4 pikkukorttia ja sitten tämän yhden ison. Olisikohan kähveltänyt äitinsä varastoista? Se on kiiltäväpintainen ja hieno, tavallista kalliimpi silloin, parempaa paperia, kun yleensä kortit olivat aika kehnoa painosta ja paperiakin. Siitä johtuu niiden pehmeys ja epätarkkuuskin. Tämä kortti oli toista maata. Se oli rakkautta se!



Jos katsoo karttaa, niin Merkurius ja Aurinko ovat siirtyneet eteenpäin aste asteelta (astrologinen mitta). Merkurius on 11 astetta, Aurinko 13 astetta ja Ceres 15 astetta. 

Koska tuo kortti ylhäällä on jo symboliikaltaan niin kaunis, kerron astrologiastakin jotain kaunista. Kortissa on uskonnollisuuden äiti Maria, astrologiassa Ceres on myyttinen Äiti Maa, maanviljelyksen, hedelmällisyyden ja seremonioiden jumalatar. Kunnioitan sydämessäni kaikkea Äiti Mariaan liittyvää. Ja antiikin mytologiasta olen aina ollut kiinnostunut.

Mietin mitä Ceres voisi olla Jousimiehessä, jota merkkiä ei kovin äidilliseksi yleensä katsota. Mutta kun Jousimies-energia kasvattaa ihanteita, nostattaa ylös asioita, niin tässä merkissä voisi tuo äitiys nousta ihan omaan arvoonsa toisenlaisesta näkökulmasta.  Onhan siitä päivittäin mediassakin keskusteluja ja kannanottoja monelta taholta. TV:ssä on meneillään eri näkökohtia ilmentävä sarja 'Erilaisista äideistä'. Nyt puhutaan äitiyden arvosta, äityiden mahdollisuuksien ilmentämisestä tässä kiireisessä maailmassa ja jaksamisesta OLLA ÄITI. On hyvä että tämä asia on nostettu esiin. Surullista se, että aina täytyy tapahtua jotakin surullista, jotta asia herättää, havahduttaa ihmiset.

Kerron vähän, miten Ceres astrologiassa tulkitaan. Voisiko siitä saada ajatuksia tai näkulmia äitiyteen? Ja esitänkin asian kysymyksinä, sekä itselle että lukijoille. Ceres ilmaisee kyvystä rakastaa ja hoitaa ja sen, miten siinä ilmenee menettämisen pelko ja luopuminen. Liittyykö rakastamiseen omistaminen tai uhrautuminen? Kuinka lähellä hoivaaminen on omistamista? Kohdistuuko sinuun ylihuolehtivuutta tai oletko itse sitä? Miten löytää äidillisen rakkauden tasapainon niin, että siinä on kaikkien hyvä olla?

Ja mennäkseen ihan fyysiseen asiaan. Mitä ravintoa valitset tuossa hoivaamisessa tai itsesi hoivaamisessa?

 Aika jännä juttu liittyen tähän tämän hetken Cerekseen on varmaan se, että juuri tätä kirjoitaessani soitti ystäväni ja kutsui minut mukaan kuuntelemaan ruokaluentoa 'Voimaravinnosta'. Minä menen sinne. Olikohan tämä sattumaa, Cereksen ohjaamaa tai tarkoitusta?

Meille on tärkeä myös itse Äiti-Maa, josta fyysisyytemme syntyy ja johon palaamme takaisin. Sen hyvinvoinnista riippuu myös oma hyvinvointimme. Tässä kaunis laulu tai melkeinpä rukous Äiti-Maalle. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti