tiistai 9. joulukuuta 2014

Tontun 9. luukku

Minä melkein väitän, että tämä kortti on valokuva. Niitä ensimmäisiä värivalokuvia tai jopa niin, että mustavalkoinen maalattiin väreillä. Olen nähnyt sellaista hommaa ja nähnyt monta sellaista häävalokuvaa.

Tämä on kuitenkin ainoa tämän tapainen kortti, tämäkin kirjattu vuodelta -60. Taisin olla keskikoulun toisella luokalla, eli mikä vastaa nykyistä ala-asteen 6.luokkaa. Muistan Marjan, kaunis pitkä tyttö, luonnonkiharat pitkät hiukset.  Missähän lienee nyt?

Tulee mieleen joskus, että tässäkin voi sattua, että samainen henkilö näkee tämän kortin jossakin netissä. Voisi olla aikamoinen yllätys. Tässä nettimaailmassa kun sattuu näitä yllätyksiä.

Tai minulle ainakin on sattunut, ihan mukavia sellaisia.

Joten ei varmaan paha, jos nimi tässä näkyykin.








Tonttu otti tähtikartan tilanteen 9.12. päivälle! Hui kuinka nuo päivät menevät, eli Maapallomme pyörii!

Siirryn tutkailemaan meidän yhteistä Saturnustamme, joka on symbolina kuin viitonen lakkinsa kanssa, jossa on takalippis, 28 astetta Skorpionin tähtimerkissä. Kaikki olemme jollakin tavalla ahdistuneita tuosta Saturnuksen kulusta tuolla marraskuun tyyppisessä ilmastossa, missä maa jäätyy ja mieli kiristyy. Moni on jo saanut siitä tarpeekseen, sillä 2-3 kuukautta se viipyy yhdessä merkissä.

Saturnus-planeetta, joka on aika ihmeellinen pakkaus mielestäni, sillä sen napa-alueet ovat kuumia, kun muilla planeetoilla ne ovat niitä kylmiä keskuksia. Saturnus on itsesään niin kuuma, ettei Auringon lähettämä lämpö tunnu missään. Saturnus kiertää Auringon ympäri noin 30 vuodessa, Saturnus näyttää taivaalla (kiikarilla katsottuna) kauniilta renkaineen, mutta astrologisesti sitä pidetään ankarana ja jopa hankalana planeettaenergiana. Se on kriittinen ja joskus jopa julmasti rajoja asettava, vaikka se pitemmän päälle on hyväksikin. Sosiaalisena planeettana se vahtii ihmisen hullutuksia ja pistää sopivasti kapuloita rattaisiin. Se on planeettamaailman kurittaja. 

Eikä se ole ollut helpoimmassa paikassa synkän Skorpionin aikana. Monen mielessä on ollut surullisten hetkien muistot ja ajatukset. Huh! Epäilyksiä ja epävarmuutta osaamisista ja huomisesta päivästä. Varuillaan oloa ja  tarkkaavaisuutta on ollut syytä käyttää enemmän. Mustamaalaamista tai liian kipeästi lyöneitä totuuksia tullut esille. Kyllä tuollainen on minuakin kurittanut! Välistä se  vetää aika nöyräksi mielen ja ihan hyvä.

Se on nyt  viimeisillä asteilla tuolla Skorpionissa, pian tulla tupsahtaa iloiseen Jousimieheen ja sitten voimme jo huokaista. Uskokaa tai älkää, niin olotila kevenee! Ainakin lompsa, eikä se suretakaan näin joulun alla.   

Jotenkin muistin Soile Isokosken viime vuoden itsenäisyyspäivän juhlista ja hänen laulunsa lohdutuksesta.. 

1 kommentti:

  1. Vanhat kortit ovat kauniita. Niitä kun katselee tulee aina vähän haikealle mielelle, hyvällä tavalla. Mummoni antoi minulle korttejaan, kun tiesi, että ymmärrän niitä säilyttää.

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!