sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Runollinen joulukalenteri 3.12.17


Tämän kuvassa olevan kuusen olen istuttanut pihapiiriini mieheni Einon muistoksi. Hän rakasti (näin voi todella sanoa) metsiä ja luontoa. Mielestäni hän oli minulle turvallinen ja lämmin kuin kuusipuu.
Tämän tunteeni voi ymmärtää myös Kerttu Kastellin runon pohjalta, jonka tähän tuon esille. Kerttu oli mieheni veljen vaimo ja asui tuossa naapurissa Myllysaari-nimistä tilaa. Kun menin naimisiin Einon kanssa, en arvannutkaan, millaiseen runolliseen sukuun jouduin, sillä tässä suvussa on monta muutakin runoilijaa. 

Kerttu Kastelli on varmaan raahelaisista yksi tunnetuin runoilija ja kirjailija, jolla on laaja määrä julkaisuja myös lehdissä.

Hän veti monia vuosia myös Raahen Työväenopiston (nykyään Raahe-Opisto) pännäpiiriä eli kirjoitusharrastajien ryhmää (välissä muitakin vetäjiä), joka sittemmin on jatkunut Satu Kallion vetämänä, nykyään jo monta vuotta Pirkko Böhm-Sallamon vetämänä. Voi kuinka tällaisia piirejä tarvitaankaan! Vetäjät ovat toimittaneet resurssiensa mukaan vuosittain niin kutsuttuja Antologeja kirjoittajapiirin aineistosta. Nyt otan otteen eräästä tällaisesta vuodelta 1982, Raahelaista runoa, jossa Kerttu kirjoittaa lukijalle kirjan avaussanoissaan näin:

"Pieneen siemeneen on kätketty suuri voima ja rohkeus. Se puhkaisee kovan ja vaikeankin maaperän pyrkiessään kohti valoa ja lämpöä. 

Samalla tavoin runossa piilee sydämiä ja maailmoja mullistavat voimavarat. Ne puhkaisevat ihmismielen ymmärtämykseen ja rakkauteen, toivoon ja rohkeuteen, jotta me voisimme kukin omalta paikaltamme rakentaa tätä maailmaa paremmaksi."

Tässä kirjassa on seuraava Kerttu Kastellin kaunis runo:

Eilen meni laiva
huomenna lentää lintu.
Tänä hetkenä
meren ja taivaan hiljaisuus
on minun 
kaikkien rakkaitteni
jotka minussa alati
läsnä
ikävöimisen kipuna
huolestumisen hellyytenä
rinnassani läikkyen.


6 kommenttia:

  1. On ihanaa, että on ympärillä ihmisiä, jotka puhuuvat samaa "runokieltä" <3 Ihanaa ensimmäistä adventtia Sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1.adventti olikin mukava viettää pienen pojantyttären kanssa pienellä metsäretkellä ja tonttuja piirrellen. Muutakin väkeä siinä pyöri. Kauniisti ilmaiset "runokielen".

      Poista
  2. Kun oivaltaa tarkoituksensa, saavuttaa oman rauhan ja merkityksensä elämän ketjussa. Kaunis, herkkä teksti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oivaltaminen, rauha ja merkitys! Niiden löytämisessä piileekin elämän sisältö! Kiitos Vaarille!

      Poista
  3. Meitin perhees äiti kirjoitti runoja enite, isä luki runoja.Pikkusisko kirjoitti jo kouluvuosina...mie yritin vasta aikuisena..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joillakin kestää kypsyä johonkin kauemmin. Tai me elämme erilaisia ulottuvuuksia. Itse en ole herännyt vielä runojen maailmaan, vaikka ympärillä niitä on niin paljon. Kun kerroit perheestäsi, huomasin yhtäkkiä, että isänihän oli myös runoilija, vaikka aina pidin häntä enemmän säveltäjänä. Kiitos, kun herätit minua!

      Poista

Olen iloinen kommenteista!