Runollinen joulukalenteri 5.12.18

Joskus tuntuu, ettei luonto millään taivu talven muotoon. Yhä sinnittelevät lehdet pensaissa ja ruoho viheriöi ympärillä. Puutarhassani kasvaa jo neljättä vuotta löytöruusu nimeltä Katri Vala. Tuo yllä oleva ruusunlehti ei ole tämän pensaan. Katri-pensas on kuumassa paikassaan ja ehkä ilman tarpeellista vettä kasvanut hitaasti ja kukkinut vain vähän. Mutta nyt syksyllä se yhtäkkiä rojahti pituuttaan ja leveyttäänkin kuin murrosikäinen lapsi jäsenillään ja toivon sen ensi kesänä kukkivan komeasti!

Katri Vala on runoilija, jonka usein luontoon liittyvät runot liikuttavat tunteita, ainakin minun. Valitsin tähän hänen runonsa Valkeat aamut ehkä sen vuoksi, että toivon todella aamut valkeiksi lumesta kun herään. Naurattaa kyllä tuo valkea aamu tähän aikaan. Sehän on vasta tuossa klo 9.00 jälkeen, minulle usein kello 10.00 jälkeen. Ymmärsin kyllä, että runo sisältää kesän valkeita aamuja. Nyt on kuitenkin täälläkin valkeahko maa!

Valkeat aamut

Valkeat aamut tulevat

ihanassa saatossa

peittäen kasteisilla hiuksillaan

maan heräävät kasvot.

Hypähdellen nousevat metsistä

pienet helmenkirkkaat laulut

taivaan siniseen kelloon.

On liian onnellista 

elää näinä valkeina aamuina,

kosketella elävin sormin rakastetun kasvoja,

tuntea huulillansa elämän maku.

Riemu on palannut sydämeeni

kuin muuttolintujen parvi.

Tahtoisin särkyä kasteen lailla

heläjävään, siniseen kelloon!

Maan laiturilla, 1930
Katri Vala

Katri Valan esikoisteos ilmestyi 1924 nimellä Kaukainen puutarha. Katrin runoissa 'minällä' oli voimakas oikeus ja halu elää. Runot kertovat suuresta elämänkaipuusta. Hän kuoli 43-vuotiaana 1944. Liian nuorena!