Huomasin, että kädellä kirjoittaminen on minulle nyt hankalaa. Kun oikeasta kainalosta tyhjennettiin imusolmut, niin käsi ei ole vielä sama. Se on vieras, vapisee ja tekee harakanvarpaita. Ehkä ensi jouluna parempi.
Joten päätin, että tänä vuonna en kirjoittele joulukortteja. Vain heille, jotka todella niitä tarvitsevat ,jotka ovat vuoteen omana tai eivät omista nettiä. Tässä koneella tuo käsi ei haittaa. Hyvää liikuntaa sormille ja koko kädelle kun näpyttelen. Minulla on kauppaopistosta vanha taito, joten ei tarvitse muuta kuin laskea kädet tuohon koneen päälle ja antaa mennä. Niitä ei tarvitse nostella.
Mutta surullista on se, että yhteydenpidot ovat usein netin kautta, usein samat kiertokirjeet sielläkin. On helppoa kirjoittaa ryhmäsivuille joulutervehdys. Se ei säily muualla kuin tuolla bittiavaruudessa. Ei sitä voi säilyttää laatikoissa, kuten minulla vanhat kortit ja kirjeet ovat. Ei niitä tervehdyksiä jaksa sen kummemmin enää ottaa tarkkailuun. Kortit ja kirjeet ovat toista maata!
Kuvassa olevat maalaisrakennukset ovat postiluukkuni vieressä. Olen aina ihaillut niiden väriä, vanhanajan punaista ja siihen sointuvaa vihreää. Tosin tuo väri kuvassa ei ole sama, kamera narraa.
Mutta kuka tuntee Väino Kirstinän?
Huolestuneena jostain ja tietämättä mistä
tai hyvin tietäen monet syyt mietin, soittaisinko,
vai istuisinko täällä ja raaputtaisin kutinaani itse,
vai lähettäisinkö vain yhden rivin tervehdystä
kaikille.
Vain yhden kauniin lauseen. Vaikean. Yhden.
Ja kuuntelisin, tuleeko vastausta.
Tiedän, että se ehkä tulee viiden vuoden kuluttua,
jokin huomautus, vitsi ehkä, ystävällinen tönäisy.
Hiljaisuudesta, 1984
Väinö Kirstinä
Kirstinä eli 1937-2007. Hän oli tuottelias runoilija ja monien palkintojen vastaanottaja. Ajatella miten moneen taidetyyliin yhdistetään runouskin. Ihmettelen aina missä kulkee modernin runon ja vanhan tyylin raja. Millaista on surrealismin ja dadaisimin tyylisuuntaus runoudessa? En tiedä.
Mutta luonnonlyriikan tiedän. Ja tunteet runossa, kuten ylhäällä. Kirstinä on muuten Oulusta lähtöisin!
Ystäväni kainalon imusolmukkeet tyhjennettiin kohta kolme vuotta sitten. Käsi toimii jo aika lailla normaalisti.
VastaaPoistaOletko kokeillut jonkun kauniin runon kirjoittamista, tulostamista ja liimaamista kartongille ja sen lähettämistä kuoressa joulukorttina? Kaunis kiiltokuva vaikka somisteeksi. Nimet kuoriin voi tulostaa tarroille. Koneella kirjoittaen käsi pääsisi vähemmällä ja kortit jäisivät vastaanottajien muistoiksi.
Sen lisäksi, että olen itse aina lukenut paljon runoja, appiukolta perin ison määrän runoilijoiden arvostelukappaleita. Appiukko teki nuorempana kirjallisuusarvosteluja, pääasiassa runoista. Kirstinä on minulle tuttu.
Voi minkä lahjan sait noissa kirja-arvosteluista! Kyllä olen harrastanut itse tehtyjä kortteja, nytkin pari, mutta usein myös tarkasti valkkaan niitä toreilta ja kaupoista. Tuota osoitesysteemiä todella tarttisin, ei ole tullut vain laitettua. Nytkin muste printteriin kuivunut, kun en ole sitä pitkään aikaan käyttänyt.
PoistaOlen vuosia sitten tehnyt tarrapohjan, jossa osoitteet ovat. Niitä on helppo korjata ja tulostaa valmiina. Tarralomakkeet eivät ole edes kovin kalliita ja yksi laatikollinen kestää todella pitkään.
PoistaKiitos tästä ... jää pohdittavaa yhteydenpidosta yleensäkin.
VastaaPoistaPohtiva teksti, kääntyy kannoillaan, ajatuksien leikki, valloillaan. Kurinalaisesti kuitenkin, miettii, mitä jos noin tai noin tekisin.
VastaaPoista