Polut ovat nousseet aivan uuteen arvoonsa. Se on hieno juttu! Vanhoja polkuja raivataan esiin, uusia tehdään kylien välille, tehdään kulttuuripolkuja ja luontopolkuja. Niitä kuljetaan aivan uudella innolla. Kuulinpa eräästä avioparista, jotka ovat haastaneet toisensa ensi kevääksi polkumaratoonille! Nyt on keksitty polkujuoksu. Hienoja juttuja nekin!
Kehon koordinaatisto ja tasapaino kehittyy aivan eri tavalla poluilla kulkiessa kuin tasaisella maalla. Ja mikä kiehtovinta: Polku mutkittelee eikä koskaan tiedä mitä siellä mutkan takana on tai mitä polun päässä. Nyt vähälumisessa metsässäkin on ollut mukava kulkea polkuja pitkin ja katsella metsäneläinten jälkiä. Tosin valokuvani esittää vähän lumisemman metsän polkua.
Polku kuuluu myös runoilijoiden maailmaan. Rakel Liehukaan ei ole mikään yksinkertainen runoilija. Hänen runonsa kuvastaa syvää ajattelua, filosofisia tuokiokuvia, mutta ne ovat hyvin maanläheisiä.
Olen rakastanut polkua
ja tuulen sykähtelyä,
taivaan vilkkaita tähtiä
ja myrskyn ääntä.
Askel
ja putoat nuoruudesta
ja kysymykset alkavat sädehtiä moninaisuuttaan.
Ei enää mitään laskuperusteita.
Kuiskaat köydän ylistyksesi elämälle.
Hiljaisuus kulkee lävitsesi kuin valo,
linnun pyrähdys pajuun
nostaa kyynelet silmiisi.
Savikielellä minä ylistän, 1975
Raakel Liehu
Rakel Liehu on sanonut: "Maailma on suuri Ehkä ja ihminen sen pyhä kärsimysnapa." Vuosia myöhemmin hän sanoi eräässä radio-ohjelmassa: "Pieni lintu lentämässä ohjuksen yli, mitä se merkitsee? Sitä on vaikea mitata. Mutta jos se ei lennä, se on täyden välinpitämättömyyden, täyden kuoleman merkki."
Kiitos, Leila! Aivan ihana muistutus maailman rakkaista asioista! (Tämä tulee nimettömänä kun minä en edes tiedä onko mulla jokin Google-tili enkkä sitä nyt ehdi luomaan. Kiitokset näistä blogiteksteistä haluan antaa. Ovat iloa ja onnea täynnään! Terv. Sanna Pellinen)
VastaaPoista